Synnärillä tutustumassa

Kävimme miehen kanssa pari viikkoa sitten tutustumiskäynnillä synnärillä. Olen ymmärtänyt, ettei läheskään kaikkiin sairaaloihin pääse tutustumaan, joten tuollainen mahdollisuus oli kullanarvoinen ja se toki myös hyödynnettiin. Asumme sen verran kaukana synnytyssairaalasta, että neuvolat ja äitipolikäynnit ovat omalla paikkakunnalla, joten niissäkään merkeissä emme ole synnäriä päässeet vilkuilemaan aiemmin.

Tutustumiskäynti piti varata netissä etukäteen, ja valitsimme ajankohdaksi päivän, jolloin synnytys on jo sopivan lähellä (mutta ei liian lähellä) ja minä olen jo äitiyslomalla. Luvassa oli tunnin opastettu kierros, jolle otetaan mukaan korkeintaan 20 henkeä kerrallaan, jotta kiertely onnistuu sujuvasti. Meidän kanssamme samaan aikaan tutustumassa oli muistaakseni seitsemän muuta pariskuntaa (tai ainakin kaikki näyttivät pariskunnilta, vaikka mistäpä minä tiedän heidän suhteistaan). Samalla pääsi vaivihkaa vertailemaan mahoja, ja mies totesikin käynnin jälkeen, että ei tuo minun mahani näytä enää yhtään isolta. 😀

Oppaanamme oli oikein mukavan oloinen kätilö, joka kierrätti meitä toimenpide- ja odotustiloissa sekä tietysti synnytyssaleissa. Vierailumme aikaan oli onneksi hiljaista (sekä ruuhkien että äänien osalta), ja pääsimme katsomaan yllättävän monia huoneita. Samalla kätilö kertoi seikkaperäisesti, miten homma käytännössä etenee, kun tullaan synnyttämään. Siis ihan siitä, mihin voi jättää päällysvaatteet ja eväät siihen, mitä synnytyksen jälkeen tapahtuu. Vaikka tunnissa sai itsensä tankattua melkoiseen infoähkyyn, kätilö osasi selittää asiat sopivan yksinkertaisesti ja rauhallisesti niin, että jotain jäi mieleenkin.

Kivunlievitys oli yksi asia, jota olen hermoillut miettinyt raskauden aikana jonkin verran. Kätilö kertoi kuitenkin erilaisista kivunlievitysvaihtoehdoista ja niiden toimintaperiaatteista niin hyvin, että suurin huoli jäi pois. On ilokaasua, kipupiikkiä, epiduraalia, spinaalia, kohdunkaulapuudutetta jne. Kätilö selosti hienosti myös itse synnytykseen liittyviä käytännön asioita, kuten erilaisia synnytysasentoja (demonstroi esimerkiksi jakkaran käyttöä) sekä miten toimitaan, jos jokin meneekin vikaan.

Olen varsin järkiperäinen ihminen, ja mielenrauhan varmistamiseksi tarvitsen asioista mahdollisimman paljon tietoa. Siis tiukkaa faktaa ja muiden kokemuksia. Synnytyskertomuksia pääsee lukemaan netin avulla, mutta ne ovat usein tunteiden värittämiä (mikä toki on enemmän kuin luonnollista enkä väheksy sitä ollenkaan). Tunteilemaan ehdin itsekin varmasti siinä tilanteessa ihan riittävästi, ja sellainen suuntaan tai toiseen latautunut pelottelu tai vähättely ei mielestäni ole oikea tapa kertoa ensikertalaiselle synnytyksestä. Siksi oli mukava kuulla ammatti-ihmisen suusta neutraalisti kerrottuna, mitä on mahdollisesti odotettavissa. Meillä päin ei ole (livenä ja ihmiskontaktissa tapahtuvaa) synnytysvalmennusta lainkaan, joten siksikin tuo käynti oli ihan supermahtava juttu. Ja nyt kun vielä olen nähnyt ne huoneet ja tilat, joissa oma lapsenikin syntyy, suhtaudun tulevaan synnytykseen paljon rauhallisemmin. Paljon on varmasti sellaista, mihin ei voi valmistautua, mutta omalla kohdallani epätietoisuus ja epävarmuus ovat ehdottomasti stressiä lisääviä asioita – ja eiköhän siinä synnytystilanteessa ole stressiä muutenkin ihan tarpeeksi. Tämä stressitekijä on nyt poistettu tai ainakin reilusti lievitetty, joten tästä on hyvä jatkaa raskauden viimeisiin viikkoihin ja (vääjäämättä) lähestyvään synnytykseen.

Oletteko te muut odottajat tai äidit päässeet tutustumaan synnärille? Mitä jäi käteen ja oliko tutustumisesta hyötyä?

Perhe Raskaus ja synnytys

Äitiysloman to do -list

Olen ollut virallisesti äitiyslomalla vajaat kaksi viikkoa, vaikka jäinkin kotiin hieman etuajassa. Muuton vuoksi aika on hujahtanut niin vauhdilla, että en ole ehtinyt juurikaan syventyä niihin asioihin, joihin olin aikonut äitiyslomaviikkoni käyttää. Rakastan suunnittelua ja listojen tekemistä – ja siksi minulla on ollut eräänlainen to do -list laadittuna myös tätä ajankohtaa varten. Osittain lista on ollut tallessa puhelimessani, osittain vain päässäni, ja tietysti se on myös hiukan muuttunut matkan varrella. Mutta mitä listalle kuuluu tällä hetkellä?

Pinnasänky: odottaa edelleen palasina laatikossaan aikaa, jolloin mies sen kokoaa. Asialla ei ole varsinaisesti kiire, joten viivästys ei haittaa.

Äitiyspakkauksen muuttaminen vauvan sängyksi: liittyen edelliseen, vaiheessa. Tekstiilit odottavat pesua (katso kohta ’pyykkääminen’), mutta söpö Nalle Puh -aiheinen suojakangas on ollut kesästä asti odottamassa joten tämähän on oikeastaan kasausta vaille valmis. Vaikka vauva nukkuu aluksi laatikossa, asunnossamme on niin kylmät lattiat ettei laatikkoa taida viitsiä sellaisenaan laittaa lattialle. Siksi pinnasänkyäkin tarvittaisiin.

Hoitopöytä: check. Kasasin viikonloppuna ihan omin pikku kätösin. Tokihan kyseessä on Ikean halvin ja yksinkertaisin rimpula, mutta silti. Itse tein!

Turvakaukalon telakan asennus ja testaus: noup. Tähän tosin tarvitsen vähän myös miestä tai ainakin sen, että auto on samassa paikassa kuin turvakaukalo. Ja telakkaa ei voi asentaa ennen kuin muuttolaatikot on viety pois, ja muuttolaatikoita ei voi viedä pois ennen kuin ne on kaikki tyhjennetty, ja ja ja… Tämä on oikeastaan ainoa asia, joka vähän stressaa.

Ruuanlaitto: ei todellakaan. Minun oli tarkoitus kokata ja leipoa pakastimeen valmiiksi ruokia, joita on sitten vauvan kanssa kotona ollessa helppo lämmittää. Tämä osasto on vielä täysin ajatuksen tasolla. Eikä edes minkään suunnitteluajatuksen tasolla, vaan sellaisella ”pitäisi jossain vaiheessa” -tasolla. Urakan voisi aloittaa vaikkapa miettimällä, mitä ruokia haluan tehdä ja mitä aineksia niitä varten pitää kaupasta hankkia. Mutta ehtiihän tässä vielä.

Pyykkääminen: vaiheessa. Vauvan vaatteet, lakanat, peitot, makuupussit, vaunujen kankaat… Pyykättävää riittää. Vanhassa kodissa pesin valmiiksi yhden koneellisen vauvan vaatteita ja yhden koneellisen lakanoita ym. ihan siltä varalta, että täällä uudessa kodissa vaikka kävisi hassusti pyykkikoneen kanssa tai vauva päättäisi syntyä tosi aikaisin tai muuta yllättävää. Pyykkikoneen kanssa tosiaan meinasi käydä hassusti ja saimme sen toimimaan vasta eilen. Nyt on kuitenkin tässäkin asunnossa ensimmäinen läjä pikkupyykkiä pyörimässä ja loput lajiteltuina valmiiksi, joten lähipäivinä on odotettavissa hillitöntä pesukoneen pauhua.

Vauvanhoitotarvikkeiden hankinta: melkein check! Vaikka näin noviisiäitinä en ihan tarkkaan tiedäkään, mitä kaikkea vauvaa ja äitiyttä varten pitäisi hankkia ja mikä on oikeasti tarpeellista, olen saanut lyhennettyä hankintojen listaa (jep, näille on oma listansa) aika hyvin. Nyt on rintakumeja, liivinsuojia, tuttipullo, pieni paketti vaippoja, puhdistuspyyhkeitä, sinkkivoidetta, talkkia (jonka tarpeellisuuden suhteen olen hiukan epäileväinen itsekin), niistäjä, harsoja, nukkaamattomia vanulappuja jne. jne. jne. Olen myös tehnyt kirppislöytöjä ja säästänyt aika monta euroa: vauvan vaatteet on lähes poikkeuksetta kirppikseltä hankittu, ja niiden lisäksi olen ostanut käytettynä esimerkiksi kantoliinan (kaupassa 65e, omani maksoi 10e), vaunulelun (kaupassa jopa 25e, omani maksoi 4e) ja imetyspaidan (kaupassa 30-40e, omani maksoi 4e).

Opinnot: jäljessä ja pahasti. Teen työn ohessa opintoja avoimessa yliopistossa ja aikomuksenani oli tehdä pari roikkuvaa kurssia valmiiksi näiden viikkojen aikana, mutta suunnitelma ei ole edennyt ihan toivotussa vauhdissa. Lähdekirjallisuus on sentään hankittu, joten nyt pitää enää odotella inspiraatiota. Joka ihan varmasti on aivan kulman takana…

Sairaalakassin pakkaaminen: so not done. Toinen asia (sen turvakaukalon lisäksi), jolle voisi tässä vaiheessa ihan oikeasti alkaa suoda muutaman ajatuksen. Tätä varten en ole tehnyt vielä edes listaa! Kameran akkukin on lataamatta, ja kamera on luultavasti hyvä olla mukana, sillä synnärillä on isot laput, että puhelinten on oltava pois päältä. Kassiin pitäisi tajuta pakata suunnilleen kaikki, mitä synnytysreissulla saattaa tarvita sekä esimerkiksi omat kotiutumisvaatteet. Vauvan kotiutumisvaatteet ajattelin heittää kaukaloon (se pahuksen kaukalo…), jonka mies saa tuoda sitten kun kotiinlähdön aika koittaa.

Näillä mennään tällä hetkellä. Onko täällä muita intohimoisia listojen kirjoittelijoita? Mitä teidän äitiyslomalistoissanne lukee? Ja mitä sinne sairaalakassiin on ihan pakko muistaa pakata?

Perhe Raskaus ja synnytys