Edellisestä kehityskatsauksesta on ilmeisesti vierähtänyt jo puoli vuotta (puhelin ei tietenkään anna tehdä linkkiä…), joten tässä välissä on ehtinyt tapahtua paljon. Tuntuu, että Beibi on ihan eri tyyppi kuin silloin parikuisena! Oma persoona ja huumorintaju on alkanut paljastua, ja tuo on kyllä sellainen hymytyyppi ettei mitään järkeä. Meidän välinen suhteemmekin on muuttunut pikkuvauva-ajan jälkeen, kun elämä ei ole pelkkää hoivaa vaan meillä on ihan oikeasti yhteisiä juttuja. Ja pojalla on isän kanssa omia juttuja. Ihan mahtavaa. 🙂

Viime viikolla kävimme 8 kk -lääkärineuvolassa, siispä nyt on hyvä hetki vähän koota, missä mennään kasvun ja kehityksen osalta. Beibin kasvu notkahti noin neljän kuukauden kohdalla, ja 4 kk –> 6 kk painoa tuli yhteensä vain vajaat 200 grammaa. Pituuskasvua oli kuitenkin sen verran, ettei neuvolassakaan huolestuttu: ilmeisesti tällainen notkahdus on tuossa iässä normaalia. Nyt paino on saatu taas paremmin nousuun, ja Beibin strategiset mitat 8 kk:n iässä ovat 69 cm ja 7,4 kg. Päänympärys on 44 cm. Pikkuinen kaveri, mutta ei mikään superpikkuinen kuitenkaan. (Itse olen ollut niin kirppu, että vuoden vanhana mitat olivat 70 cm ja 8 kg.)

Lääkärintarkastuksessa oli kaikki hienosti. Lääkäri yritti testata pinsettiotetta sellaisella langan päässä olevalla kulkusella, mutta Beibiä kiinnosti lähinnä tuijottaa lääkäriä ja kuunnella, kun hän juttelee. Onneksi hoitolaukusta löytyi talk-muruja sormiruokailijan välipalaksi, ja sellaisen avulla huomio saatiin kiinnitettyä oikeaan asiaan. Ja löytyihän se hieno pinsettiotekin, vaikka ahne ruokailija kotona käyttääkin lähinnä ns. kouraotetta. 😀

Kehitystä on luonnollisesti tapahtunut hurjasti. Beibi ryömii vauhdilla (varsinkin paikkoihin, joihin ei saisi mennä) ja hakee konttausasentoa, mutta ei ole vielä hoksannut, miten siitä pääsisi liikkeelle. Istuminen alkoi sujua ilman muksahtelua pari viikkoa sitten, ja nyt Beibi leikkiikin kaikkein mieluiten istuma-asennossa. Pari päivää sitten hän seisoi ensimmäistä kertaa tukea vasten – tähän mennessä homma on mennyt hytkymiseksi ja vatkaamiseksi – mutta ei kuitenkaan osaa vielä nousta itse seisomaan, mikä on näin äidin näkökulmasta melkoinen helpotus. Tyyppi itse näyttää olevan täysin tyytyväinen ryömimiseen ja istumiseen, joten luulen että näillä mennään toistaiseksi.

Uskon edelleen, että Beibi oppii puhumaan ennen kuin hän oppii kävelemään. Äänteitä tulee jo tosi paljon, ja jokeltelussa on keskustelunomaisuutta. Repertuaari on laaja, mutta jos pitäisi nimetä joku yleisin tapa äännellä, se olisi varmaan ’tä-tä-tä’, ’pä-pä-pä’ tai ’mämmämmä’. Hänellä on myös hauska tapa päristellä: soinnillinen pärinä tarkoittaa, että joku harmittaa, ja innostuessaan Beibi käyttää soinnitonta pärinää (eli siis sellaista sylkemispäristelyä 😀 ). Muutaman kerran on kuulostanut siltä, kuin hän yrittäisi sanoa ’äiti’ tai ’isi’, mutta sitä en usko ennen kuin olen ihan satavarma. (Yksi syy tähän on se, että minua ärsyttää ihan hirveästi ihmiset, jotka luulevat ja väittävät lapsensa puhuvan oikeita sanoja, vaikka se ei oikeasti pitäisi paikkaansa. Koska asiahan kuuluu minulle ihan tosi paljon ja minä kyllä tiedän muiden lasten tavat ja taidot parhaiten…)

Tässä taas huomaa konkreettisesti sen, miten äkkiä pikkuvauva-aika hujahtaa ohi – eikä siitä univelan ja hormonien takia edes muista myöhemmin juuri mitään. Olisi pitänyt kirjoittaa muistiin ihan kaikki, ne pienetkin asiat! Onneksi valokuvia on vaikka koko suvulle 😀