Raskauden edetessä käy myös yhä konkreettisemmaksi eräs pulma: mihin sen vatsakumpareen oikein verhoaisi. Ostelisiko kaapin täyteen mammavaatteita, yrittäisikö pärjätä vanhoilla vai keksisikö jotain enemmän tai vähemmän McGyver-tyyppisiä ratkaisuja, jotta venyvää vatsanahkaa ei tarvitsisi ihan koko maailmalle vilautella.

Olen aina ollut fiilispukeutuja. Minulla on myös oikeastaan koko aikuisikäni ollut melko paljon vaatteita (mistä miehen kanssa on käyty keskustelu jos toinenkin). Siksi niin sanotusti syö naista, kun yhtäkkiä kaapissa onkin vain muutama vaate, jotka mahtuvat päälle näyttämättä ihan hölmöiltä. Asusteilla ja muilla kikoilla saa samankin vaatteen ilmettä muutettua kivasti, mutta let’s face it: onhan se vähän tylsää pukeutua samoihin housuihin viitenä päivänä viikossa, koska ne nyt sattuvat olemaan about ainoat, jotka menevät jalkaan.

Alkuraskauden turvotus aiheutti sen, että muutamat farkut saivat jäädä saman tien vaatekaapin perukoille. Pärjäsin kuitenkin vanhoilla vaatteillani noin raskauden puoliväliin saakka: ruumiinrakenteeni on osastoa ”kapea vyötärö, leveä lantio ja runsaahko takapuoli”, joten olen tottunut siihen, että farkuissa on lähes aina ylimääräistä tilaa vyötäröllä. Raskausaikana tuo lisätila tuli tarpeeseen, ja sain vielä lisätilan lisätilaa farkkujen nappiin kiinnitetyn ponnarin avulla – ei sitä viritelmää kukaan sieltä paidan alta hoksannut. Aloin kuitenkin vähitellen hankkia kaappiini muutamat mahanmentävät housut, sillä tiesin, etteivät vanhat pöksyni venyisi loputtomiin.

Tällä hetkellä tilanne on se, että minulla on kahdet siistimmät äitiyshousut ja yhdet käytettynä ostetut, ns. rennompaa mallia olevat farkut, jotka ovat jo hieman kuluneet. Kaapissani oli ennestään muutama kaapumaisempi paita, joiden kaveriksi olen hankkinut joitakin mammamallisia t-paitoja ja pari pitkähihaista. Onneksi liehuhelmaisia neuletakkejakin on useampia. Raskausvaatevarastoani täydentävät vielä pari trikoomekkoa, joten kaiken kaikkiaan homma on aika hyvin hanskassa. Silti ärsyttää. Ärsyttää siksi, että minulla ei ole vaihtoehtoa. Näihin vaatteisiin on pukeuduttava, jos haluaa lähteä ihmisten ilmoille. Näiden kanssa on pärjättävä, sillä en halua tuhlata rahojani vaatteisiin, joille minulla ei kohta ole enää käyttöä.

Suurimman ongelman tällä hetkellä muodostaa kuitenkin viilenevä sää ja takkivarastoni. Minulla on yksi a-linjainen syystakki, joka mahtuu päälle vielä aivan hyvin. Talvitakkia minulla ei kuitenkaan ole: se ainoa reilumpi takki, jonka varaan suunnitelmani laskin, natisee jo nyt liitoksistaan. Varasuunnitelmani, ohut villakangastakki, ei näköjään ollut varautunut rintavarustuksen kasvuun. Lyhyen mallinsa vuoksi se ei myöskään peitä mahaa kovin hyvin. Äitiysmallista takkia ei aio ostaa, sillä äitiys-etuliite tuo lisähintaa mihin tahansa vaatekappaleeseen, saati sitten toppatakkeihin.

Suunnitelmani on näin ollen seuraava: toivon, että suht lämpimät säät jatkuvat vielä kuukauden, ja siihen asti käytän syystakkiani ja puen tarvittaessa alle lisäkerroksia. Kun jään muutaman viikon päästä äitiyslomalle, toimin tilanteen mukaan: lämpimällä säällä mennään edelleen syystakilla, kylmällä säällä pysyttelen sisätiloissa. Yksinkertaista!