Kun kakka valtaa kehon ja mielen
Kuten kerroin, olemme hiljattain alkaneet antaa Beibille muutakin evästä kuin ämmää. Sen johdosta kakka meni piiloon (vauvalla) ja huoli kakasta valtasi ajatukset (äidillä). Enpä olisi jokin aika sitten uskonut, että minustakin tulee sellainen äiti, joka avautuu kakkahuolista toiselle äitikaverille ja yhdessä sitten mietitään, mikä avuksi. Joka aina vaipanvaihdon yhteydessä jännittää, joko joko ja pettyy, kun ei vieläkään. Tai kiljahtelee riemusta, kun vaipassa on pienikin nokare sitä ihteään.
Olo on hieman ristiriitainen. Toisaalta takaraivossa huutaa, että en halua olla sellainen! Oikea äidin stereotypia. Riittää, että huolettomasti vaunuttelen Beibiä lähitienoolla kulahtaneissa collareissa ja puhun itsestäni aivan liian usein kolmannessa persoonassa. Toisaalta taas alistun kohtalooni ja ymmärrän, että äitiydessä on paljon sellaista, jolle ei vaan voi mitään. Kakkahuoli on näköjään yksi niistä asioista. Nytkin varmaan jossain joku pro-äiti nyökyttelee, että näinhän se on ja on kuule paljon sellaista, mistä sulla ei ole vielä hajuakaan aavistustakaan.
Kakkahuoli on kuitenkin pohjimmiltaan vain huolta vauvasta. Jos aikuisella ihmisellä on hankala olla, kun on maha jumissa pari päivää, on vauvalla varmasti to-del-la hankala olla, jos maha jumittaa neljä päivää. Ainakin sellaisella vauvalla, jolla maha yleensä toimii päivittäin. Siinä tulee itselle aika voimaton ja riittämätönkin olo, kun pikkuihminen kiukkuaa ja itkeskelee jatkuvasti, vaikka yleensä on niin iloinen ja tyytyväinen. Ja kun tietää, että syypää itkuun on kakka, sitä vaan ajautuu miettimään keinoja kakan hätistämiseksi.
Eilen sitten tehtiinkin taktinen muutos ruokavalioon ja poika sai kiinteinä pelkkää päärynää. Ja kas kummaa, jo illalla äiti pääsi ihan pikkuisen hihkumaan, kun jotain oli tapahtunut. Tänä aamuna aukesivat loputkin hanat ja voi herran pieksut sitä tavaran määrää (koska tietysti kaikki haluaa tietää tämän)! Noh, pesulla siitäkin selvittiin ja poika on taas oma itsensä. Otetaan siis päärynä taas avuksi, jos vastaavaa tapahtuu uudelleen. Nyt aion kuitenkin täysin neuvolan ohjeiden vastaisesti ottaa aika rauhallisesti noiden kiinteiden kanssa ja lisäillä lihaa ja viljoja tooooosi varoen mukaan ruokavalioon.
Helpotus on sekä fyysinen (vauvalla) että henkinen (äidillä)! 🙂
