Paljon melua tisseistä (ainakin oman pääni sisällä)

Tässä raskauden aikana olen joutunut miettimään rintavarustukseen liittyviä asioita hämmentävän paljon. Osa asioista yllätti, osan tiesin tulevan ajankohtaisiksi sitten jossain vaiheessa – mutta näin 34. raskausviikolla tajusin, että näiden(kin) juttujen suhteen alkaa aika käydä kohta vähiin. Minulla ei ole tapana keskustella tisseistä (ainakaan omistani) ihmisten kanssa. Okei, miehen kanssa ne saattavat joskus olla puheenaiheena, mutta niitä juttuja ei ehkä voi tässä yhteydessä hyödyntää. Mutta siis, itseksenihän minä näitä asioita pohdiskelen ja havainnoin (ja ehkä ihan varovasti vähän googlailen ja luen vauvapalstojen keskusteluja).

Alkuraskaudessa tissit olivat kipeät. Siis niin kipeät, että pelkkä hipaisu sattui. Pelkäsin, että tätäkö tämä tulee olemaan seuraavat about kahdeksan kuukautta. Näin ei onneksi käynyt, vaan kipu hävisi muutaman viikon kuluessa. Samaan aikaan huomasin, että vanhat rintsikat alkoivat käydä ahtaiksi ja rinnat näyttivät erilaisilta kuin ennen. Rumilta jopa. Ilmeisesti nännien muutokset kuuluvat jokaiseen raskauteen, mutta tätäkään ei kukaan ollut tullut minulle kotiin kertomaan, ja siksi minua ihmetytti ja kummastutti, ärsyttikin. Tuolta ajalta on jäänyt elämään yksi sana ylitse muiden: monsterinännit.

Viikot kuluivat, ja minun oli hankittava uusia rintsikoita. Kuppikokoni (joka ei varsinaisesti mikään pieni ollut aikaisemminkaan) kasvoi samaa tahtia vatsan kanssa. Tämä oli toki sinänsä kätevää, sillä maha näytti yhtä pieneltä kuin aina ennenkin, jos ei tajunnut tissien kasvaneen. En kuitenkaan ollut ottanut huomioon sitä seikkaa, että myös rintakehän ympärys kasvaa raskauden myötä. Daa, tottakai se tekee niin viimeistään sitten kun kylkiluut alkavat väistyä mahan tieltä! Tähän ongelmaan löysin onneksi ratkaisun seuraavan hankintani myötä: imetysliivit.

Kyllä, olen hankkinut jo kahdet imetysliivit. Kun halvalla sain. Liivini ovat Carriwell-merkkiä ja ne ovat kevyesti topatut, joten ei tarvitse pelätä monsterinännien näkyvän ikävästi paidan läpi. Mahtavinta on se, että liivien mukana tuli jatkopala ympärysmitan pidentämiseksi, ja nuo palaset olen hirvittävän nokkelasti ottanut käyttöön muidenkin rintsikoiden kanssa. Ja tadaa – jatkoaikaa muuten sopiville liiveille on näin saatu. Muuten en ole imetysliivejä vielä juurikaan käyttänyt, mutta ovathan ne kieltämättä aika paljon mukavammat päällä kuin sellaiset perus kaarituetut rintsikat. Varsinkin kotona makoillessa on kivaa, kun ei kiristä, purista tai paina mistään. Saman asian varmasti ajaa esimerkiksi urheilutoppi tms, mutta tuleepahan samalla tehtyä ns. sisäänajo noille liiveille.

Ongelmana imetysliivien kanssa on nyt se, että – yllätys yllätys – ne ovat varmaan liian pienet. Luulin hankkivani sellaiset, joissa on kasvunvaraa, mutta tälläkin hetkellä liivit ovat tisseilleni juuri sopivat. Ei tarvitse olla paljon mielikuvitusta ymmärtääkseen, mitä tapahtuu sitten kun vauva syntyy ja maito nousee rintoihin. Olenkin tullut siihen johtopäätökseen, että tarvitsen vielä ainakin yhdet isommat imetysliivit. Onneksi netti on liivikauppoja pullollaan ja aina on jossakin joku ale meneillään.

Liivien lisäksi päänvaivaa aiheuttaa muukin vaatetus. Vuodenvaihteen vauva tarkoittaa hyvin todennäköisesti pakkaskelien vauvaa, pakkaskelien imetystä ja pakkaskeleiltä suojautumista. Pelätty ja kammoksuttu rintatulehdus voi iskeä ilmeisesti aika helpostikin, jos tissit pääsevät kylmettymään. Onneksi tähänkin ongelmaan on olemassa ratkaisu. BOOB (mikä imetysvaatemerkki tuokin on, ihan oikeasti) on nimittäin ajatellut meitä itseään ja tissejään kylmettäviä tulevia äitejä ja kehittänyt lämmikkeellisen imetyspuseron (kuva täältä):

Hupparissa on siis fleecevuorattu rintamus, minkä ansiosta tissit pysyvät lämpiminä. Ja tällainen minullekin on nyt tulossa. Olin ajatellut, että en jaksa miettiä näitä imetysvaatejuttuja vielä. Sitten tajusin, että vauvan synnyttyä niille vaatteille saattaa olla käyttöä ikään kuin heti, ja oma hormonihuuruinen pääkoppa ei välttämättä kykene siinä vaiheessa tekemään niin suuria päätöksiä kuin esimerkiksi hupparin värin valinta. Ja lienee sanomattakin selvää, että miehen vastuulle tällaisia asioita ei kertakaikkiaan voi jättää. Boobin vaatteista minulla ei ole kokemusta entuudestaan, mutta olen kuullut niitä kehuttavan kovasti, ja ilmeisesti ne saa melko hyvällä hinnalla myytyä eteenpäinkin tarvittaessa.

Sen verran noviisi näissä äitiystissi- ja imetysasioissa kuitenkin olen, että kaikki vinkit otetaan ilolla vastaan. Mitä tissiasioita voin siis vielä odottaa tulevan vastaan? Ja millaiset imetysvaatteet ovat parhaita? Saa suositella!