Paluu arkeen

Piiitkästä aikaa täällä taas. Kesälomareissailu ja Beibin lyhentyneet päiväunet ovat näköjään aiheuttaneet ihan totaalisen katkoksen blogielämään. Miehen kesäloma oli melkoista haipakkaa, kun suhailtiin paikasta toiseen ihan onnessamme. Kotona oltiin kuukauden aikana lopulta ehkä yhteensä viikko. Mutta nyt mies on palannut töihin ja arki jatkuu, joten toivon mukaan ehdin kirjoitellakin aina välillä. Takaraivossa tosin kolkuttelevat ne kaikki esseet, joita minun pitäisi Beibin nukkuessa kirjoitella, mutta niiden kanssa taitaa muutenkin käydä ns. ohraisesti.

Se arvokas kirjoitusaikakin (tai ylipäätään ”oma aika”) on viime aikoina vähentynyt huomattavasti. Kaiholla muistelen niitä ensimmäisiä kuukausia, kun pikkutyyppi veti sikeitä ulkona neljäkin tuntia putkeen ja minä sain sillä välin touhuta rauhassa omia juttujani – blogi mukaan lukien. Noh, tällä hetkellä tilanne on se, että Beibi nukkuu yleensä aamulla noin tunnin, minkä aikana ehdin kutakuinkin syödä rauhassa ja saada itseni ihmisen näköiseksi, ehkä hoitaa pyykkejä tms. Seuraavat päiväunet voivat olla melkein mitä tahansa 40 minuutin ja kahden tunnin väliltä, mutta hyvin harvoin Beibi nukkuu pidempään. Alkuillasta hän nukkuu vielä yhdet lyhyet unet – tai sitten ei. En tiedä, vaikuttaako kesä ja lämpö unen laatuun vai onko tämänkin muutoksen takana aivomyrskyjä, hulinoita ja muita hienoja ”vaiheita”. Joka tapauksessa arkemme on muuttunut hektisemmäksi ja noh, erilaiseksi.

Eilen Beibi täytti jo puoli vuotta! En käsitä, miten aika kuluu näin nopeasti. Puolen vuoden päästä olen jo takaisin töissä (eikä muuten kiinnosta vielä yhtään) ja Beibi menee mitä todennäköisimmin päivähoitoon. Strategiset mitat ovat tällä hetkellä 66 cm ja 6640 g. Painon kehitys on notkahtanut aika reippaasti viimeisten kahden kuukauden aikana, sillä painoa on tullut tuona aikana vain alle 200g. Poika on kuitenkin virkeä ja reipas, joten syytä huoleen ei (neuvolankaan mielestä) ole. Beibistä on kuoriutunut melkoinen hymypoika ja seuramies, joka nauraa lähes koko ajan ja nauttii, kun hänen kanssaan seurustellaan. Huipputyyppi kertakaikkiaan! Hän juttelee jo kovasti, ja viimeisimpänä suosikkina kuulostaa olevan kovaääninen ”äitäitäitäitäi”. Se alkaa yölläkin jo ennen kuin kaveri on saanut edes silmiään auki. 😀

Muun kehityksen suhteen poitsu näyttää olevan vähän laiskanpuoleinen. Käsistään hän on ollut melko taitava jo pidempään, mutta esimerkiksi vatsalleen kääntymistä saatiin odotella melko pitkään. Hän kyllä kääntyi ensimmäisen kerran itse hieman alle viiden kuukauden iässä, mutta sen jälkeen oli pitkään hiljaiseloa. Vasta noin viikko sitten Beibi alkoi kääntyillä oma-aloitteisesti, ja nyt hän ei enää pysy millään paikallaan. Hän pyörii napansa ympäri, kierii, peruuttelee ja yrittää kovasti myös ryömiä ja päästä konttausasentoon, mutta ihan vielä se ei ole tuottanut tulosta.

Tähän asti olemme menneet ruokailun suhteen täysimetyksellä. Nyt olemme muutamien päivien ajan antaneet hieman kiinteitä, ja Beibi oli kyllä tekniikan suhteen heti kartalla. Kesäkurpitsa oli namia, porkkana ihan jees ja bataatti taas supernamia. Parin päivän ajan meillä kuitenkin asui ihan vieras vauva, joka vain itki ja kiukkusi: vatsa taisi mennä jumiin ihan kunnolla, ja epäilen syylliseksi porkkanaa. Tilanne onneksi rauhoittui, ja nyt poika on suurin piirtein oma itsensä (mutta kakkaa odotellaan…). Olen tehnyt muutamaa erilaista sosetta valmiiksi pakastimeen, ja tarkoitus olisi tehdä vielä lisää. Aikomuksena on ottaa myös sormiruokailu mukaan kohtapuoliin ja mennä jonkinlaisella soseet+sormiruoka -kombolla. Syöttötuolikin on hankittu, ja Beibi oli ihan onnessaan, kun pääsi ensimmäistä kertaa istumaan! Onhan se toki ymmärrettävää, kun tuolista näkee ympärilleenkin ihan eri tavalla kuin lattiatasosta.

Tällaista tänne. Yritän päästä myös seuraamieni blogien suhteen suunnilleen ajan tasalle, mutta ilmoituksissa näkyy 38 uutta tekstiä. Voi mennä hetki. 😀