Silmäpussimorjens!
Pitkästä aikaa. En tiedä, onko syynä mennyt pääsiäinen, kevät ylipäätään vai kotiäidin hirveän kiireinen elämä (hahaha), mutta en ole ehtinyt (tai ”ehtinyt”) vilkaisemaan edes blogimaailman suuntaan viime viikkoina. Pitänee tehdä taas parannus.
Missä mennään? Pääsiäinenkin oli ja meni. Vietimme pääsiäistä Beibin ukkilassa eli minun isäni ja hänen vaimonsa luona. Samalla se oli Beibin ensimmäinen pidempi reissu (autolla matka kestää noin neljä tuntia). Beibi oli mitä mahtavin matkakumppani: hän nukkui käytännössä kaikki matkat mennen tullen! Hieman taktikointia se toki vaati, sillä lähdimme kotoa Beibin mennessä ns. pitkille päiväunilleen. Paluumatkan teimme kahdessa osassa pysähtyen matkalla miehen siskon luo kyläilemään, ja taas matka aikataulutettiin Beibin unien mukaan. Varsin leppoisaa matkantekoa!
Pääsiäinen oli muutenkin varsin rentouttava. Oli ihanaa, kun pääsi syömään jonkun muun valmistamia ruokia ja lepuuttamaan vauvankantolihaksia, kun paikalla oli sylittelijöitä yllin kyllin. Beibi nukkui yönsä hyvin, ja isäntäväkikin jaksoi ihmetellä, miten vauva ei itkenyt öisin ollenkaan. Nautimme myös aurinkoisesta säästä ja veimme Beibin ensimmäiselle pilkkireissulleen järven jäälle – vaikka eipä hän tainnut koko asiaa edes huomata, kun nukkui tyytyväisenä koko ajan. Ehkä ensi pääsiäisenä päästään jo kalastuksen makuun. 🙂
Pääsiäisen aikaan Beibi myös nauroi ensimmäisen kerran ihan kunnolla ääneen hekottaen! Kovaäänisiä kiljahduksia on kuulunut jo pidemmän aikaa, mutta nyt alkoi ilmeisesti olla tarpeeksi hauskaa ihan oikealle naurulle. Eihän siinä meinannut vanhemmillakaan tulla naurusta loppua, kun toinen käkättää innoissaan vähän kaikelle. 😀
Tämän hetken kuulumisia kuitenkin varjostavat äidin pienehköt silmäpussit. Aiemmin yönsä niin hyvin nukkunut vauva aloitti kolmen kuukauden tiheän imun kauden ja päätti sen jälkeen laittaa sekä omansa että äidin unirytmin uuteen uskoon. Tähän asti pikkumies on herättänyt aamulla puoli seitsemän aikaan, mikä on tälle äiskälle ollut jo ihan riittävän aikaisin. Elättelimme toiveita, että kesäaikaan siirtyminen siirtäisi myös heräämistä hiukan myöhäisemmäksi. No, eipä mennyt kuin Strömsössä tämäkään. Illalla Beibi nukahtaa tosi hyvin ja syö edelleen kerran tai kahdesti yön aikana, mutta viime aikoina on hänen mielestään ollut aivan normaalia ja luontevaa herätä viiden jälkeen. Ihan sama, onko vauva vieressä vai omassa sängyssään, hän juttelee, ölisee, ähisee ja huutelee tyytyväisenä, kunnes vähintään äiti on jo täysin hereillä. Joskus saan vielä tainnutettua hänet tissille, mutta sen jälkeen en pysty itse enää nukkumaan kunnolla, kun makaan tuhannen mutkalla kuoppaisella petarilla vauva kainalossa. Poiskaan häntä ei tietenkään siitä voi siirtää, sillä unet loppuisivat varmasti saman tien. Usein käy kuitenkin niin, ettei tissihämäyskään toimi, vaan Beibi vetää mahan täyteen maitoa ja jatkaa sitten tarinointiaan. Kaiken huipuksi tänä aamuna puoli kahdeksalta alkoi väsykiukku. No, sain sitten onneksi itsekin torkuttua vielä hetken kun Beibi otti pikku aamunokoset.
Voisiko joku tulla meille asumaan ja väkisin kantaa minut nukkumaan iltaisin vauvan kanssa yhtä aikaa, niin aamut olisivat edes hitusen siedettävämpiä?