Synnytystapa-arviossa
Eletään jo 36. raskausviikkoa ja h-hetki lähestyy vääjäämättä. Uskomatonta! Eilen kävimme miehen kanssa sairaalan äitiyspolilla synnytyksen suunnittelussa eli ns. synnytystapa-arviossa. Vaikka vauva on liikkunut edelleen vilkkaasti ja itsekin olen voinut hyvin, nuo käynnit jännittävät aina jonkin verran. Ei kylläkään yhtä paljon kuin silloin ihan ekassa ultrassa, jolloin olin suunnilleen pyörtyä jännityksestä.
Perillä meidät ohjattiin ensin KTG-huoneeseen, jossa pääsin makoilemaan sängylle ja vatsaani kiinnitettiin antureita. Vieressä oli laite, joka mittasi vauvan sykkeen ja rekisteröi myös mahdolliset supistukset. Makoilin mukavasti varmaan vartin verran (eli sopivasti niin, että alkoi nukuttaa) ja koneesta tulostui pikkuhiljaa paperille jännän näköistä käppyrää. Oli hauska tunnustella vauvan liikkeitä ja seurata samalla sykkeen vaihtelua: jumppaliikkeiden lisääntyessä myös syke nousi ja rauhallisina hetkinä sykekin oli alempana. Ja tämän näköisiä käppyröitä saimme Beibin kanssa aikaan:
Ylempi käyrä on vauvan syke ja alemmassa näkyy sopivasti yksi supistuskin. Noita supistuksia tuli vartin aikana ehkä kolme, mutta itse en niitä sen kummemmin huomannut – sen verran hentoisia ja kivuttomia ovat vielä tässä vaiheessa. Vauvan sykevaihtelu on kuulemma hyvä. Hoitajan mukaan ”sykkeessä pitää olla mikro- ja makrovaihtelua” ja tuossa on niitä molempia. Älkää kysykö tarkemmin, en osaa kuitenkaan vastata.
Käyrillä makoilun jälkeen siirryin makoilemaan lääkärin luo. Tai no, ensin toki kävelin vastaanottohuoneeseen ja istuin tuolilla, kun lääkäri kyseli yleisiä asioita. Sen jälkeen sain kehotuksen asettua makuulle tutkimuspedille. Lääkäri totesi, että vatsani on aika pieni (tämän tiesin jo itsekin, mutta mielummin näin kuin sellainen maha, jonka kanssa uhmataan tasapainoa). Hän myös ultrasi vauvaa tarkkaan ja otti erilaisia mittoja. Mittausten mukaan meidän Beibi on tosi pikkuinen, mikä tietysti vähän kummastuttaa, kun vielä viikolla 28 ja risat painoarvio asettui keskikäyrälle. Nyt mitat vastasivat noin kolme viikkoa pienempää sikiötä kuin Beibin pitäisi olla, ja painoarvio oli 2071g eli ihan alakäyrällä. Syntymäpainoksi lääkäri arvioi noin 3 kiloa. Iso en toki ole itsekään, ja ilmeisesti näillä viikoilla vauvan kasvu alkaa asettua äidin koon mukaiseksi. Lääkäri ei ollut hirveän huolissaan tilanteesta, kun kaikki muu (kuten lapsiveden määrä ja istukan toiminta) näytti olevan kunnossa. Sain kuitenkin kontrolliajan kuun loppuun. Silloin katsotaan, onko kasvu edennyt käyrän mukaisesti. Mittausvirheitäkään ei tietenkään voi sulkea pois, mutta jos lääkärin kokemukseen pitäisi luottaa, veikkaisin tämän eilisen mittauksen olevan luotettavampi, sillä sen teki äitiyspolin ylilääkäri ja sen edellisen nuori, vasta tehtävässä aloittanut lääkäri. Tiedä häntä.
Synnytystapa-arviossa tutkitaan tietysti nimensä mukaisesti myös se, onnistuuko synnytys. Ja sehän tarkoittaa lääkärin tekemää tunnustelua vatsan päältä sekä sisätutkimusta. Toimenpiteestä liikkuu monenlaisia huhuja ja tarinoita, kuten että lääkäri painelee kauhean kipeästi ja lantion tilavuus tutkitaan aina myös takaoven kautta jne. Meidän kohdallamme vauvan tunnustelu vatsan päältä jäi aika lyhyeksi, kun juuri silloin tuli (taas) supistus, eikä kivikovaa vatsaa voi oikein luotettavasti tunnustella. Sisätutkimus ei tosiaan ollut mikään miellyttävin kokemus: lääkäri tunnusteli käsillään lantion sisäpuolelta ja paineli eri suuntiin selvittääkseen, onko lantiossa riittävästi tilaa alatiesynnytykselle. (Kakkoseen ei kajottu.) Lopuksi lääkäri totesi, että kyllä vauva mahtuu hyvin syntymään ja käski pukeutua. Lääkäri ei siis onneksi jäänyt jahkailemaan ja homma oli nopeasti ohi. Ja joo, tiedän kyllä että synnytys on varmasti miljoona kertaa epämiellyttävämpi ainakin kivuliaisuutensa puolesta kuin yksi lääkärin tekemä tunnustelu, mutta silti. Kukapa noista tilanteista varsinaisesti tykkäisi.
Tuomio oli, että vauvan pää on jo asettunut alas, mutta paikat ovat vielä visusti kiinni ja kohdunkaulaakin pari senttiä jäljellä, joten on hyvin todennäköistä, että vauva syntyy vasta reilusti tammikuun puolella. Sopii minulle! Ainakin tällä hetkellä on vielä kovasti sellainen fiilis, että tarvitsen aikaa rauhoittua ja valmistautua ennen Beibin saapumista.
Ja kun siitä mahan koosta tuli puhetta, niin tässäpä tuore masukuva (rv 35+5):
Mahtavaa perjantaita kaikille!