Tohelon ja Torvelon aamupuuhat
Kello on noin puoli yksitoista ja minulla on päivän ensimmäinen rauhallinen hetki, kun vein Beibin vierailulle Höyhensaarille. Mutta miten päivämme (ja muutkin päivät yleensä) on tähän saakka rakentunut?
6.10: Herään Beibin ähinään ja puhinaan. Yleensä Beibi heräilee kaikessa rauhassa aamuisin eikä oikeastaan koskaan itke, mutta sen verran kovaäänisesti hän aamutarinoitaan kertoilee, että herättää kyllä meidätkin (tai ainakin minut). Tänään nukuttiin poikkeuksellisen pitkään; hyvin usein saan kammeta itseni ylös jo puoli kuuden aikaan. Rutiini on sama: nousen, käyn vessassa, juon vettä ja nostan poitsun viereeni syömään. Jos käy tuuri, hän nukahtaa vielä toviksi, mutta yhä useammin poika syö hartaasti ja jatkaa sen jälkeen iloista jutusteluaan.
6.55: Beibin aamuruokailu kaikkine (äidin) pitkittämisyrityksineen on takana, ja jutustelu yltyy. Pian mieskin herää, vaikka saisi nukkua vielä puolisen tuntia. Höpötellään hetki vauvan kanssa, sillä hän on aina aamuisin parhaimmalla tuulella.
7.30: Siirrymme vaipan- ja vaatteidenvaihtoon sekä aamupesulle. Beibi naureskelee hoitopöydän yläpuolella olevalle hymynaamalle ja sätkii pyllypesun aikana niin, että koko hommasta ei meinaa tulla mitään. Minkäs sille voi, kun juoksevan veden ääni on niin jännittävä, ja se tuntuukin hassulta. Pesun jälkeen jatketaan tarinointia ja naureskellaan vähän lisää.
7.45: Leikin aika. Beibi huitoo lelukaaren leluja ja halailee lemppariaan, keltaista leijonaa. Ja vähän tietysti maisteleekin, onko maku vielä sama kuin eilen. Äänenavausharjoituksia kiljahtelun muodossa. Tässä välissä äiti ehtii syödä aamupalaa.
8.00: Lisääntynyttä ähinää ja pärisyttelyä – nälkä yllättää. Aamu-tv:n mielenkiintoiset henkilöhaastattelut tosin vievät hiukan huomiota syömisestä.
8.10: Beibin leikit jatkuvat, mutta väsy alkaa painaa silmiä. Lelut eivät ole läheskään niin kivoja kuin äsken, vaan oikeastaan vähän tyhmiä ja ärsyttäviä.
8.25: Paluu tissille. Olikin oikeastaan vielä nälkä. Väsyttääkin, joten silmät menevät väkisin kiinni. Onneksi syöminen onnistuu myös vähän unessa. Itse taistelen käden puutumista vastaan ja yritän olla hytkymättä liikaa omien haukotusteni aikana.
9.00: Hytkyn liikaa haukotellessani ja Beibi havahtuu hereille. Poika tutkailee ympäristöään ja juttelee varovasti. Ärinä paljastaa, että kohta on vaipanvaihdon aika.
9.15: Lasken Beibin lattialle makoilemaan, annan vitamiinitipat (jotka Beibi onneksi ottaa yleensä vastaan hymyssä suin) ja leikitän häntä hetken. Annan hänelle ”musavehkeet” eli lelukaaren, joka soittaa musiikkia. Beibi hakkaa vipuja innoissaan ja huudahtelee välillä iloisesti.
9.35: Sekunnin murto-osassa hauska lelu muuttuu maailman huonoimmaksi. Beibi purskahtaa itkuun kesken soittelun – taas väsyttää. Tähän fiilikseen ei auta muu kuin syli.
9.45: Tänään mennään poikkeuksellisesti kertakäyttövaipoilla myös päivällä, sillä reissuunlähdön mahdollisuus leijailee ilmassa eikä vaippapyykille olisi enää ennen lähtöä aikaa. Vaipanvaihto sujuu itkuisissa merkeissä (no okei, ei minua itkettänyt, vauvaa vain), mutta mieliala paranee hetkeksi hymynaaman ja tutin avustuksella.
10.00: Katson lämpömittaria: neljä astetta. Puen Beibille (toivottavasti) sopivan lämpimästi päälle. Tumpun syöminen olisi kamalan hauskaa. Saan kuitenkin puetua pojan ja nostan hänet vaunuihin. Beibi ähisee ja sätkii vielä sen aikaa, kun keräilen itselleni riittävästi vaatetta niskaan ja laukun mukaan.
10.10: Painumme pihalle. Tällä kertaa sää on niin masentava, ettei pidempi vaunulenkki innosta yhtään. Kärryttelemme siis vain kylälle pudottamaan kirjeen postilaatikkoon ja palaamme takaisin. Beibi on kuitenkin tässä välissä nukahtanut, joten laitan itkuhälyttimen päälle ja jätän vaunut ulos. Jee, omaa aikaa!
Päivämme ovat hyvin samanlaisia, ja välillä tuntuu vähän yksinäiseltä. Minulla ei ole tällä kylällä ainuttakaan äitikaveria (eikä kyllä muitakaan tuttuja), joten hengailemme pääasiassa Beibin kanssa kahdestaan satunnaisia naapurikaupunkiin poikkeamisia lukuunottamatta. Kerhojakin kai on, mutta ainoa tietämäni MLL:n ”äiti-lapsikerho” on kerran viikossa klo 10-12, joka on aina Beibin päiväuniaikaan. Ehkä vielä joku päivä sinne kuitenkin eksymme.