Vinkkien kaatopaikalla

Ihmisillä on tapana antaa kaiken maailman ohjeita tuleville äideille, joko omiin tai ”yhden kaverin” kokemuksiin perustuen. Tokihan sitä näin äitiysnoviisina arvostaa, kun joku kertoo, miten asiat ehkä kannattaa tehdä. Olen kuitenkin saanut läjän vinkkejä, jotka olen heittänyt romukoppaan joko heti tai Beibin syntymän jälkeen, kun olen huomannut, ettei asia X välttämättä toimi meillä:

Ei kannata ostaa niitä 50-kokoisia vaatteita, ne eivät välttämättä mahdu edes vastasyntyneenä ja jäävät kuitenkin heti pieniksi. Onneksi luotin vaistooni ja hankin riittävästi pieniä vaatteita. Poika on nimittäin nyt 3,5-viikkoinen ja koko 50 on edelleen käytössä. Niistäkin vaatteista osa on niin isokokoisia, että laiheliini Beibi oli ekoina viikkoinaan hukkua niihin.

Ei kannata ostaa niitä 1-koon vaippoja, tai jos ostat niin osta korkeintaan yksi paketti, koska ne jäävät ihan heti pieniksi. Sama kuin edellisessä. Beibi oli ja on edelleen pikkuinen laiheliini, ja edelleen meillä käytetään 1-kokoisia vaippoja (kestojen rinnalla, mutta siitä joku toinen kerta lisää). Nyt on kuitenkin varalle ostettu jo paketti 2-kokoa, koska aavistan, että siirtymävaihe on aivan pian käsillä.

Kannattaa ostaa sellainen vaipparoskis. No enkä osta. Minulla kesti hirvittävän kauan ymmärtää, mikä vaipparoskiksen idea on. Siellä on siis sisällä kasetillinen pusseja, ja roskis pakkaa jokaisen yksittäisen vaipan omaan pussiinsa? En ymmärrä, miksi tarvitsisin sellaisen härvelin. Varsinkin, kun ne kasetit ilmeisesti maksavat enemmän kuin kymmenen tavallista roskapussirullaa. Meillä on kertakäyttövaipoille sellainen ihan tavallinen muovinen, kannellinen pieni roskis, joka palvelee aivan mainiosti. Ja ainakaan maitokakkavaiheessa edes ne kakkavaipat eivät haise niin pahalle, että niitä pitäisi jotenkin eristää. Ja jos hajuhaittoja alkaa tulla, viedään vain vaipat useammin ulos roskikseen (johon on meidän kotiovelta ehkä kymmenen metriä).

Ei kannata syödä sipulia, paprikaa, tomaattia, suklaata, mausteita, kaalta, herneitä, maitotuotteita jne. ettei vauva saa mahavaivoja. Tässä ohjeessa on varmasti ihan perää, mutta ruoka-asioissa noudatan itse mieluummin kokeiluperiaatetta. Syön siis ihan normaaliin tapaan, ja jos näyttää, että vauva reagoi johonkin, muutan ruokavaliotani sen mukaan. Jos en itse syö juuri mitään, ei vauvakaan siedäty juuri millekään ruoka-aineille. Tähän mennessä ainoastaan raaka (puna)sipuli on selkeästi ollut liikaa Beibin masulle, ja sitä välttelen jatkossa (vaikka kreikkalainen salaatti ei olekaan yhtä hyvää ilman sitä).

Ei kannata antaa tuttia pienelle vauvalle. Tähän neuvoon on oikeasti hyviäkin perusteluita (vauvan imuote voi häiriintyä jne.), mutta jos vaihtoehtona on itse toimia ihmistuttina tuntitolkulla imetyksen lisäksi, tutin käyttö alkaa kummasti houkuttaa. Viime aikoina poika on myös toisinaan alkanut imeä peukaloaan, joten annan ehdottomasti mieluummin tutin suuhun kuin annan hänen tottua peukaloonsa. Aina Beibi ei edes huoli tuttia, mutta imutarve näyttää olevan sen verran voimakas, että useimmiten tutti kuitenkin jää suuhun.

Millä neuvoilla te muut olette heittäneet vesilintua?