Se on hei pitkästä aikaa! Nyt on tullut vähän taukoa, mutta eipä hätää, nyt on tulossa useampi postaus lähiaikoina. Lisäksi mielenkiintoisista kohteista, joten ottakaahan vinkkiä. Joensuun pohjoispuolella sijaitseva järvi nimeltä Höytiäinen on tullut tutuksi tässä lähiaikoina. Kirjoitan ensi viikolla Noljakassa sijaitsevasta Höytiäisen kanavan suistosta. Tänään kerron eilisestä retkestä joka suuntautui Kontiolahden edustalla olevaan Jouhtenisen saareen. Kuten huomaatte, se on ympyröity punaisella kartassa. Retken järjesti Joensuun latu. Aamu näytti sateiselta, mutta onneksi keli kirkastui ja tulikin aurinkoinen syyspäivä. 

Ensin vähän historiaa ja tietoa Jouhtenisesta. Jouhteninen on saanut nimensä todennäköisesti joutsenesta, sillä saaren profiili ainakin vasemmalta eli lännestä tultaessa näyttää maassa pitkittäin makaavalta joutsenelta, kuten alla olevata kuvasta näkyy. En pitkästytä teitä kertomalla Höytiäisestä juurta jaksaen, sillä lisätietoa löytyy esimerkiksi täällä. Lyhyesti kerrottuna yksi tärkeimmistä tapahtumista on järven lasku vuonna 1859, jolla saatiin lisää kaivattua viljelysmaata. Kuulin retkellä tarinan emännästä, joka asui jossain Höytiäisen rannalla järven laskun aikaan ja oli paistamassa leipää. Hän kuuli kohinaa ulkopuolelta ja meni ulos katsomaan mitä tapahtuu. Hän huomasi veden pinnan laskevan ja sen myötä paljastui rannalla jääneitä kaloja. Emäntä keräsi hameensa helmoihin kaloja minkä pystyi ja paistoi lopulta seitsemän kalakukkoa. Toinen tärkeä tapahtuma saarella on vuonna 2004 saaren yli pyyhkäissyt trombi, joka kaatoi puita mennessään. Sen jäljet näkee yhä. 

Aloitetaanpa sitten alusta. Lähdimme eilen aamulla Joensuusta osa bussilla, osa autolla Polvijärven Huhmariin (nuoli kartassa). Sinne on Joensuusta vähän reilun puolen tunnin matka. Paikalla on  ”lupsakka lomakeskus”. Siitä voisikin tehdä joskus oman postauksen, mutta nyt totean vain että jos paikka kiinnostaa, täältä saa saa lisätietoa. Huhmarista lähdimme vesibussi Tuulalla kohti Jouhtenista. Matka kesti noin tunnin. Kontiolahdesta lähdettäessä matka olisi melko paljon lyhyempi. Tuo Tuula-niminen vesibussi on käsittääkseni ainoa tilausvene, jolla pääsee seilaamaan Höytiäisellä. 

Kun lähestyttiin Jouhtenista, kaukana näkyivät Kolin vaarat. Olin vähän yllättynyt, että ne näkyvät Höytiäiselle, mutta eihän se Koli niin kaukana olekaan. Matkan aikana oli mukava katsella maisemia veneen katolta! Vähän vilu kyllä tuli etenkin pois tullessa kun kävi tuuli, vaikka aurinko lämmittikin vähän.

      Oikealla kuvassa laituri.

Saareen päästyämme teimme pienen alkuverryttelyn ja ei muuta kuin matkaan. Itse kiersin lähes koko saaren kattavan noin viiden kilometrin lenkin. Myös lyhyempi, noin kolmen kilometrin lenkki on mahdollista tehdä. Matkan varrella näkyi vielä mustikoita sekä puolukoita ja kantarelleja. Tarinan mukaan jollain Höytiäisen saarella on paljon kantarelleja, niin että jotkut olivat saaneet kuusi sankollista näitä herkkuja. Tarina ei tietenkään kerro, mikä saari on kyseessä. Harmi, itselleni kelpaisi kyllä kantarellit, olen vasta ihan viime aikoina tykästynyt niihin. Toinen harmin paikka on se, että niitä tunnu löytyvän helposti.

     Tuolla puiden takana näkyy alhaalla maata joka oli veden alla ennen vuotta 1859.

Yllä oleva kuva on otettu lähellä trombin kaatamaa aluetta, yhdellä korkeimmista kohdista. Hienot oli näkymät, kuten kuvasta näkyy :). Saarella pärjää lenkkareilla hyvin. Välillä ainakin pidemmällä reitillä on melko jyrkkiä nousuja ja laskuja, mutta reitistä kyllä selviää jos on vähänkin kuntoa. 

     Trombin kaatamia puita.

      Lisää trombin kaatamia puita.

Lopuksi nautittiin nuotiokahvit pullan kera nuotiopaikalla. En tajunnut, että olisi voinut ottaa makkaraakin paistettavaksi, mutta onneksi bussikuskilta sain ylimääräisen makkaran :). Saarella on itseasiassa kaksikin nuotiopaikkaa, joten eväät (ja makkarat) mukaan.

                               Iso kattilallinen kahvia, mmm.

Kuten yksi retken järjestäjistä totesi, retki meni supsikkaasti :).