Syksyllä 2013 ihana ystäväni Mikko toi minut syntymäpäivälahjaksi viikoksi New Yorkiin. Oma elämäni oli silloin hiukan tuuliajolla ja olin haaveillut ulkomaille lähdöstä pitkään. Helsingin kuviot 7 vuoden jälkeen tuntuivat tylsän pieniltä, elämä liian tavalliselta. Painottelin vaihtoehtoja, Tukholma kuulosti kotoisalta mutta kansainvälisemmältä, Barcelona tempperamenttiseltä ja eksoottiselta. New York ei ollut aikaisemmin edes top-listallani matkakohteissa. Odottamatta vapautunut fiilis ja suurkaupunkielämä viettelivät minut, kliseisesti rakastuin ensi tapaamisella. Lennolla kotiin päätös oli jo tehty, muuttaisin New Yorkiin hinnalla millä hyvänsä. 

Yhdysvalloissa asuvilla suomalaisilla on Facebookissa muutama yhteinen hyödyllinen sivusto, missä jaetaan kokemuksia ja kysellään neuvoja. En ole ainut joka haaveilee amerikkalaisesta unelmasta; yksi yleisimmistä kysymyksistä sivustolla onkin kuinka voisi muuttaa tänne Yhdysvaltoihin. Usein ensimmäinen vastaus postauksiin on on ei mitenkään tai senkus kokeilet. Minua vastaukset ärsyttävät, sillä olemmehan me kaikki tänne itsekin tulleet. Välillä koen, että ulkosuomalaiset kokevat olevan jotenkin kotimaassa asuvia suomalaisia parempia. Kannattaa kuitenkin sivuuttaa Tennesseen Pirkon tai Michiganin Lissun tyrmäykset; kaikki on mahdollista kun tarpeeksi kovasti tahtoo. Kysymys on vain siitä, tahtooko tarpeeksi kovasti?

Kerron teille nyt ensin oman tarina, kuinka minun viisumin hankinta, muutto ja asettuminen tapahtui. Sen jälkeen kerron kuinka mielestäni olisi kannattanut toimia. En osaa juurikaan neuvoa työviisumin suhteen, mutta jos teitä kiinnostaa voin haastetella ystäviäni ja tehdä aiheesta erillisen postauksen. Jaan nämä vinkit myös koska siitä olisi ollut itselleni paljon hyötyä silloin kuin lähdin. Jästipäänä tuskin olisin tehnyt montaa asiaa toisin, mutta nyt jälkeenpäin osaan kertoa kuinka asiat olisivat sujuneet hiukan soljuvammin. 

Eli kuten Pirkko ja Lissukin tietävät, on yleisesti tiedossa, että työviisumin saaminen ilman suhteita ja kokemusta Yhdysvalloissa on lähös mahdotonta. Googleteltuani tovin, minäkin ymmärsin että fiksuin ratkaisu olisi hakea opiskelemaan. Löysin sattumalta Kilroyn sivut ja otin heihin yhteyttä lokakuussa 2013. Heidän listoiltaan löytyi mielenkiintoinen maisteriohjelma ja aloimme kasaamaan hakemuspapereita. Heidän palvelunsa maksoivat ihan pilkkahinnan, muistaakseni 50 euroa ja palvelu oli erinomaista. En olisi selvinnyt paperisodasta yksin; lopullinen hakemus sisälti noin 30 asiakirjaa. Joulukuussa sain tiedon, että yliopisto oli vastaanottanut kaikki paperini ja minut oli valittu haastatteluun. Haastattelun jälkeen professori ilmoitti, että minä aloittaisin opintoni tammikuussa alkavassa ohjelmassa.

Koulun lähetettyä I-20 lomakkeen, pystyin hakemaan opiskelijaviisumia ja sain sen alle viikossa. Irtisanouduin töistäni, panikoin, itkin ja pakkasin asuntoni. Kahden viikon kuluttua heräsin Bed-Stuyesta ja aloitin opiskelemaan Perhe- ja parisuhdeterapiaa Long Island Universityssa Brooklynissa. Ensimmäiset viikot kirjaimellisti hypin pitkin Brooklynin katuja onnesta ja elin elämäni onnellisinta sekä kriisitöntä aikaa. 

Nopeasti tajusin, että paperisota oli ollut vasta haasteiden alkua. Koska Yhdysvalloissa opiskelijana ei saa tehdä töitä ja säästöni olivat olemattomat, oli keksittävä kuinka maksaa valtavat koulumaksut. Ulkomaalaisena en saanut paikallisia lainoja ja Suomen opintotuki ei riitä täällä edes vuokriin. Parhaimmillani olen ollut lastenhoitojana kolmessa perheessä yhtä aikaa. Välillä sisustin asuntoja, ulkoilitin koiria, toimin assarina, avustin juhlian järjestämisessä ja nyt toimin hääsuunnittelijana. Viimeiset puolitoista vuotta olen ollut osa-aikaisesti toimistohommissa, sillä kahden vuoden opintojen jälkeen minulle myönnettiin erikoistyölupa koulun ohelle. Erikoistyölupa edellytti, että pystyin todistamaan olevani taloudellisssa haasteissa. Se ei ollut kovinkaan haastellista.. Näiden vuosien ajan olen tehnyt töitä aamusta iltaan, asunut kolmen kämppiksen kanssa ja shoppaillut alennusmyynneissä. Olen selvinnyt kaikesta lähes kunnialla, mutta olisin selvinnyt vähemmillä hermoromahduksilla, masiksilla ja kyynelillä jos olisi suunnitellut projektin maisteriohjelma hiukan paremmin. Nyt olen hyvin onnellinen, mutta en tekisi tätä uudestaan, sillä välillä on tuntunut että täällä oikeasti joutuu taistelemaan elämästä ja kuolemasta pärjätäkseen. 

Nyt kun tässä siemailen kahvia valmistumisen kynnyksellä, on helppoa katsoa taaksepäin ja neuvoa itseään kolme vuotta sitten.

Joten..

Mietippä näitä ennenkuin tähän hommaan lähdet:

1. Mitä haluat haluat tehdä isona? Valitse aihe ja etsi yliopistot joissa kyseistä alaa voi opiskella. Valitse viisi niistä parasta ja vertaile hintoja. Mieti tarkkaan mitä haluat opiskella, koulutus on kallista ja linjan vaihtaminen jälkeenpäin maksaa. Voitko työllistyä koulutuksellasi Euroopassa jos opintojen jälkeen et löydä sponsoria ja saa viisumia?

2. Tee budjetti. Paljon tarvitset rahaa seuraavan vuoden, kahden tai kolmen aikana?Suunnittelu rahoitus tarkkaan vuosien varrelle. Tee back up plan jos suunnitelmasi eivät toteutuisi.

3. Säästä rahat. Tee vuosi töitä ja asu vanhemmillasi, ota pankkilainaa tai neuvottele laina sukulaisilta. 

4. Hae Fullbright-stipendiohjelmaan ja etsi kaikki mahdolliset stipendiohjelmat alaltasi ajoissa. Osa stipendeistä tulee anoa ennen Yhdysvaltoihin muuttoa ja opintoihin hakemista. Tai mieti olisiko sinun mahdollista saada urheiluharrastuksesi puolesta opintojen rahoitusta?

5. Aloita hakuprosessi valitsemaasi yliopistoihin hyvissa ajoin. Mieti myös missä kaupungissa haluat opiskella? Pienessä kaupungissa asuminen on halvempaa, mutta työllistyminen koulun ohella voi olla haastavaa. Suomalaisena olemme aika etuoikeutettuja ja meidän on helppo päästä opiskelemaan täällä. Osa huippuyliopistoista tarjoaa myös rahoituksen opintoihin.

6. Harkitse vielä uudestaan. Kokonaisen ohjelman suorittaminen Yhdysvalloissa on haastavaa, kilpailu on kovaa ja tahdissa on pysyttävä. Maksettuja lukukausia ei saa palautettua, vaikka päättäisit lopettaa opiskelun. Jos päätös mietityttää, suosittelen harkitsemaan esim. vaihto-ohjelmaa tai työharjoittelua. Yhdysvalloissa saa myös oleskella kolme kuukautta turistiviisumilla.

Jos vielä kaiken harkinnan jälkeen tänne muuttoo kiinnostaa, voi minulle laittaa privaviestiä. Ja vaikka alkuun tyrmäsin amerikansuomalaisten Facebook-ryhmät, suosittelen liittymään. Kun sivuuttaa postaukset karjalanpiirakoista ja salmiakista, löytyy sivuilta myös asiallista ja hyödyllistä keskustelua. Listaan tähän muutaman muun hyödyllisen linkin ja ei muuta kuin onnea matkaan!

Fullbright

Kilroy

Aurora hakukanta stipendeille ja apurahoille