In New York you’ve got to have all the luck. Charles Bukowski

Mulle tunnetusti siis sattuu ja tapahtuu. Syytän osittain itseäni ja sitä seikkaulunhalua, osittain huonoa/hyvää onnea sekä ehkä hiukan kasvatustani.

Kaikesta huolimatta, onnistun jotenkin aina selviämään pelkällä säikähdyksellä.Vaikka tällä kertaa meinasi käydä todella köpelösti. En tiiä itkisinkö vai nauraisinko ja pitäskö tästä edes kirjoittaa. Mutta menköön nyt sitten!

En ole koskaan joutunut pelkämään asuessani Nykissä. Olen tottunut liikkumaan metrolla ympäri vuorokauden ja tiedän mitä alueita sekä pysäkkejä kannattaa välttää. Asun tällä hetkellä turvallisella alueella ja ihmiset ympärilläni ovat avuliaita. Valitettavasti kaupungissa jossa on 8 miljoonaa ihmistä, on myös niitä joita täytyy välttää ja kannattaa pelätä.

Muutama ilta sitten kävelimme parhaan ystäväni Ninan kanssa kotiin töistä Manhattanilta. Jäljellä oli enää loppuvastus, Williamsburgin korkea silta joka saa melkein reidet paukkumaan. Suunnittelimme miten syömme alelaarista löydettyjä Pandan lakuja palkinnoksi (ai sitä onnen hetkeä kun löydettiin ne, loogista sinänsä koska eihän kukaan muu hullu kun suomalainen syö mustaa lakritsia).

Muutama metri ennen sillan päättymistä, tuntematon hyvin pukeutunut mies pyöräili kohdallamme ja yritti pysäyttää meidät. Olimme kävelytiellä, mutta ilmeisesti tänään juuri hänen tiellään. Yritimme jatkaa matkaamme ja olla kiinnittämättä huomiota. Mies jatkoi juttuaan ja alkoi huudella törkeyksiä. Kieltäydyin kuuntelemasta sitä moskaa ja pyysin jättämään meidät rauhaan, mutta se ei herralle sopinut. Tyyppi veti mua turpaan! Siis suoraan mun nokkaan.

Pillahdin järkytyksestä itkuun ja yritin huutaa ohikulkijoille että olisivat soittaneet poliisin. Kukaan ei tehnyt mitään. Ehkä ei välittänyt, ehkä ei uskaltanut. Olen tosi pettynyt miten luusereita ympärillä olevat olivat! Rasittavaa, että nämä samat ihmiset teeskentelevät olevan kiinnostuneita kuulumisistani ja kutsunut minua sweetheartiks sekä loveksi. Silloin kuin pitäisi tehdä jotain; he luikkivat karkuun.

Saadaan olla kiitollisia, että tapahtuneesta jäi vaan nenä helläksi ja mieli vähän sekavaksi. Onneksi Ninan sisko tuli tänään kylään ja edessä on pitkä viikonloppu! Mä tarviin breikin kaikesta.

Hemmetin hullut. Ei muuta lisättävää.

Photography: Guilherme Lessa