When I’m in New York, I just want to walk down the street and feel this thing, like I’m in a movie. Ryan Adams

Tiedätkö milloin tuntuu, että on tainnut vähän amerikkalaistua? 

Silloin kun huomaa tanssivansa metrossa ja laulavansa kadulla. Siis mun mielestä kaikki tollaista touhuavat tyypit on tosi noloja enkä ymmärrä miten olen joutunut tähän pisteeseen. Olen ainakin ollut ajatuksissani ja varmaan jotenkin erityisen hyvällä tuulella.

Mua nauratti kuitenkin kun näin yllä olevan Ryan Adamsin quoten. Kuvitteletteko te koskaan että olette musavideossa? Mä mietin joskus metrossa miten koomista olisi jos kaikki alkaisikin tanssimaan, niinkuin musikaaleissa. Mietin myös ihmisiä, mitä niiden elämässä on tällä hetkellä meneillään. Jos nään ihmisten puhuvan ikkunan takanan mutten kuule heidän sanojaan, kuvittelen mistä he juttelevat. Ihmiset on täällä niin hullunkurisen näköisiä ja oloisia. Ei ikinä tiedä mitä näkee tai kehen törmään. Sillä saattaa myös olla osansa, ettei metrossa ole 4G-verkkoa ja mulla on tylsää.

Toinen hyvin kumma juttu on, että törmäät elokuvamaisesti juuri niihin tyyppeihin joihin et halua törmätä. Mulle kävi koulussa viime keväänä tosi nihkee homma. Mun professori käyttäytyi tökerösti luokassa useita kertoja, pyyteli mua toimistoonsa ja lopulta treffeille. Eikä nyt puhuta sellaisesta aikuisvideomaisesta tilanteesta, missä komea ja cool proffa päätyy flirttailemaan ja ehdottelemaan villejä seikkailuja opiskelijalleen.

Kyseessä oli 70-vuotias lähes eläkkeellä oleva harmaantunut papparainen, joka on minua päätä lyhyempi ja hiukan dementoitunut. Noh, selvisin siitäkin kunnialla ja sen kummempaa melua nostamatta. Valikoimalla kurssit tarkkaan, pidin huolen etten joutuisi saman tyypin luokkahuoneeseen tai silmien alle uudestaan. Joopajoo, eräänä kesäpäivänä istuin metroon ja siinä se istui mun vieressä. Ilahtui minut nähdessään niin että meinasi saada sydärin. Kaupungissa jossa edelleen asuu se kahdeksan miljoonaa ihmistä. What? Miten huono tuuri voi olla?

Onneksi mun elämässä on myös ollut niitä elokuvamaisia huippuhetkiä. Kun olen nukkunut New Yorkin katoilla tähtitaivaan alla tai ajellut avomaasturilla Beverly Hillsissä. Niistä joku toinen kerta sitten.

 

_50A0067.jpeg

_50A0076.jpeg

 

_50A0131.jpeg

 

Muoti Oma elämä Päivän tyyli

My favorite thing about New York is the people, because I think they’re misunderstood.

Lupasin pitää puolustuspuheenvuoron. Niiden ystävällisten nykiläisten puolesta.

Tänään oli vuorossa kadonneet avaimet. Pikkasin harmitti seista iphonen akku lopussa oven takana, kantaen ruokaostoksia, pyykkikasseja ja viikon tiliä.  Tietysti pyhäviikonloppuna kun aikki kämppikset oli menossa. Olin suunnitellut rentoutuvani hetken ja lähteväni ulos kavereiden kanssa uudessa mekossa. Tällä kertaa en voinut edes syyttää huonoa tuuria vaan oli katsottava peiliin ja kohdattava oma hajamielisyys.

Kävelin romppeideni kanssa tuttavani omistamaan baariin nimeltä Pokito. Pojat kaatoi mulle lasin viiniä ja nauratti älyttömillä jutuillansa. Kerroin juuri miten olin dissannut kylmiä kaupunkilaisia ja he vannottivat että kerron myös toisen puolen. Eihän se kaupungista ole kyse, vaan tyypeistä ketä tunnet ja ketä saat tai valitset elämääsi. Kyllä mä sen tiedän.

Olen alkanut vihdoin saada oikeita ystäviä, niitä joille voi soittaa myös huonoina päivinä eikä vaan baariseuraa etsiessä. Minusta se on ystävyyden merkki, kun voi nojata toisen olkapäähän kun on paha olla ja olla oma tylsä itsensä.

Sitä mulla on eniten ikävä, mun ihania tyttökavereita Suomesta. Voisi mennä sunnuntaina kaverin sohvalle makaamaan ja vetämään navan täyteen makuunin irtokarkkeja. Morkkistella edellistä iltaa tai puhua tyhmistä pojista. Täällä pojat on vielä tyhmempiä, joten juttuakin riittäisi.

Olen huomannut että osa ystävistä on pudonnut jo vuoden varrella ja muutamista on tullut sitäkin läheisempiä. On joitain ystäviä, joiden kanssa ei tarvitse pitää yhteyttä, tietää että he ovat silti tärkeitä ja ystävyyssuhde pysyy. Jännä miten välimatka muuttaa ihmissuhtaita erilla tavoin.

Sitten mulla on myös uusia suomi-ystäviä. Niitä jotka ovat tulleet käymään täällä viikon tai kaksi ja olemme ystävystyneet. Niinkuin hassu hipsterikaverini Niclas, joka käy silloin tällöin täällä kylässä. Meillä oli superkiva viikko.

_MG_6183.jpg

_MG_6208.jpg

_MG_6218.jpg

_MG_6228.jpg

_MG_6231.jpg

_MG_6294.jpg

_MG_6307.jpg

_MG_6316.jpg

 

Muoti Oma elämä Ystävät ja perhe Päivän tyyli