Insinööri vai naisinsinööri?
Nata Salmela ja Vivan Valpuri aloittivat podcastin Ysistä viiteen, jossa puhutaan muun muassa rahasta ja työelämästä, yrittämisestä ja palkkatyöstä. Kaikesta sellaisesta, joka juuri nyt on ehkä kovinkin ajankohtaista itselleni. Tämän päivän jaksossa tuli huikeita paljastuksia, kun Nata ja Vivian paljastivat, paljonko tienaavat. Tämä itseasiassa on yksi itsellenikin mielenkiintoisia aiheita, siis se että saako rahasta puhua (-ei, vaan siitä PITÄÄ PUHUA). Mutta….
Vivian sanoi nostavansa hattua Natalle, kuinka tämä on yrittäjänä ja vieläpä naisena onnistunut luomaan menestyvän yrityksen, jolla on ollut huikean hyvä tilikausi. Tarkalleen ottaen se meni näin: ”Huhhuh, — täytyy kyllä sanoa, että feministi sisälläni hurraa, et joku tällainen naisyrittäjä… ja sä oot kyl painanu tätä duunii pitkään, et on tällaiset luvut…”
Huomaatteko, mikä tässä nyt mättää? Että naisyrittäjäkin voi menestyä. Että naiseudestaan huolimatta yrittäjä voi tehdä hyvää tulosta. Että ainoastaan miehet eivät menesty yrittäjinä. Tätä voisi jatkaa loputtomiin. Ja kaikki vain tuon pienen sanamuodon vuoksi. Nyt tarkkana, arvon naiset!
Hyvä podcast kuitenkin, ja kuuntelen tulevatkin jaksot!
Pitkä aasinsilta itse aiheeseen, joka mieltäni vaivaa kovasti. Valmistun siis ihan kohta insinööriksi ja etsin uutta uraa, uutta työpaikkaa, uutta suuntaa elämälleni. Olen aina mieltänyt itseni enemmän ura- kuin perheorientoituneeksi, mutta ilman uraa, joten nyt on aika muuttaa tämä tahtotila todellisuudeksi. Mutta tuleeko minusta sittenkin naisinsinööri? Ja miten se sitten eroaa tavallisesta, oikeasta insinööristä?
Kun aloitin opiskelun, eräs tuttavani oli kovin kannustava: ”Et sä pärjää kuule siellä miesten maailmassa, siellä on ihan omat juttunsa”. Jälkeenpäin hän selitti halunneensa vain suojella minua. Kiitos, mutta en halua suojelua, enkä varsinkaan pyytämättä. Tänä päivänä tämä sama henkilö elää parisuhteessa naisinsinöörin kanssa, on vauvat ja omakotitalot ja kaikki, ja ilmeisesti hengissä ovat. Vaikka nainen joutuukin työskentelemään siellä ”miesten maailmassa”.
Entäs sitten naisjohtajat? Naisjohtajista saa ainakin hyviä lehtiartikkeleita. Naisjohtajajutuissa muistetaan aina kertoa, kuinka monta lasta johtaja on synnyttänyt ja kasvattanut ja miten meni perheen ja uran yhdistäminen noin niinkuin omasta mielestä. Miesjohtajajutuissa perhesuhteet mainitaan jossain pienessä infolaatikossa, siinä samassa, jossa kerrotaan missä tyyppi opiskeli ja montako painimitalia hän voitti 70-luvulla opiskeluaikoinaan.
Ei nyt kuitenkaan unohdeta sitä tosiasiaa, että olen elämäni aikana työskennellyt myös muun muassa naissiivoojana, naisbaarimikkona, naisaupairina, naisvakuutusvirkailijana. Viimeistä voi melkein kutsua jo jopa uraksi, niin monta vuotta siellä kului. Niin ja olen kokeillut työtä jopa naiskassamyyjänä marketissa.
Jonkinlaisen arvolatauksen tuo etuliite ammatissa kuin ammatissa luo kuitenkin ilmaan, vaikka harva myöntää sitä. Yrittäessäni virittää keskustelua aiheesta, se tyssää yleensä joko vastapuolen halukkuuden tai kyvykkyyden puutteeseen ymmärtää asiani pointtia. Onko nais-etuliite vielä 2010-luvullakin hiuksenhieno diminuenssi? Onko nais-ihansamamikä aina jotenkin ihmettelyn aihe? Kun kuitenkin se aika, jolloin miehet lähtivät sotaan ja naiset tehtaisiin, meni jo.
Mutta tiedättekö mitä? Isona minä haluaisin olla naiskonsultti. Eikun siis konsultti. Nainen, joka työskentelee konsulttina. Nainen, joka käy työmatkoilla, tapaa ihmisiä, nukkuu hotelleissa, matkustaa autolla, junalla ja lentokoneella. Nainen, joka pukeutuu ihan mihin tahansa haluaa (jakkupuvut vaan on niin kuumia!), nainen jolla on rinnat, nainen jolla on myös pää (sekä ylä- että ala-, ja niitä käytetään eri tarkoituksiin eri seurassa ja joista molemmat toimivat). Nainen, joka maksaa itse omat vaatteensa, ruokansa, matkansa ja elämänsä. Nainen, jolla on sekä ura että perhe, eikä siinä ole mitään ihmeellistä. Nainen, jolla on ajokortti (autolla ajaminen ei toistaiseksi ole vahingoittanut munasarjojani, vaikka Saudeissa näin väittävät), äänioikeus (in Finland since 1906) ja pankkitili (tai useita). Nainen, jolla on oikeastaan ihan mitä tahansa vain itse sattuu haluamaan ja tekemään töitä sen saavuttaakseen.