Häivähdys kesää

Mietin eräänä aamuna loikoillessani sängyssä, unihiekat vielä silmillä ja kuunnellen ikkunan pieliin ropisevaa sadetta, että onko nyt se hetki kun kesä on oikeasti ohi ja syksy saapui. Ilma tuntuu viileämmältä, aamuisin jopa huurteiselta ja kalenterissa vilisee kohta jo lokakuun päivät.

Kesän kuukausiin kuului monta hetkeä, jolloin suupielet kohosivat kohti korvia. Kesä oli lempeä ja iloinen. Elämä oli jollain tavalla myös todella huoletonta, rentoa ja stressivapaata. Kaikki tuntui menevän hyvin, joskus jopa täydellisesti. Päivistä kerääntyi monta hyvä tarinaa. Niistä osa pääsee varmasti joskus vielä tekstiksi asti. Kaikin puolin oli aivan todella hyvä olla.

Ja on edelleenkin. Hyvä olla. Syksy tuntuu saapuvan tänä vuonna jotenkin hellästi hartioita silitellen. Pehmeästi. Mieli on jotenkin jopa odottava. Paljon hyvää tuntuu tapahtuvan. Paljon jänniä juttuja ja seikkailuja on edessä. Mutta sitä ennen tuntuu, että on hetki rauhoittua.

Nyt on hyvä näin.

Kuvat on otettu alkukesästä isäni suvun vanhalta maatilalta. Viikonloppu noissa maisemissa oli yksi kesän monista kohokohdista.