Intuitio

Intuitio. Mutu. Mahafiilis. Magkänsla. Gut feeling. Mahatuntuma. Mitä näitä nyt on. Mutta on se jotenkin jännä juttu, intuitio siis. Olen nykyään itse oppinut luottamaan intuitiooni yhä enemmän ja enemmän. Useimmiten, jos olen luottanut siihen, se on vienyt minut oikeaan suuntaan. Tai jos en ole luottanut, olen jälkeen päin huomannut, että olisi pitänyt luottaa tuohon pieneen ja jopa hieman kummalliseen mahafiilikseen. Mutta juuri nuo tilanteet opettavat parhaiten. Joko se, että tajuaa, että olisi pitänytkin kuunnella itseään enemmän, tai jos intuitioon luottaminen viekin harhaan. Molemmista oppii.

”en tiedä onko se tällä hetkellä järkevää, mutta teen sen silti ja luotan intiutiooni” – Julia Oravisto

Kun aikoinaan muutin ulkomaille, minulla ei ollut harmainta aavistusta, tulisiko homma toimimaan. Oli vain olo, että tästä tulee hyvä, ja päätin lähteä. Muistan edelleen hetken, kun sain työtarjouksen Berliinistä ja otin sen vastaan. Mietin juttua jos jonkin aikaa, mutta aina pinnalle nousi fiilis, että tämä pitää tehdä ja nähdä ja kokea. Ja toki hetkiä, kun epäröin, että luotinko liikaa intuitioon, tuli myös vastaan. Niitä tulee aina. Esimerkiksi kun raahasin kimpsut ja kampsut lentokentälle ja tajusin, että en tunne Berliinistä yhtään ketään, mietin hetken, että olikohan nyt hyvä hetki luottaa tuohon pieneen ääneen jossain syvällä pääkopassa. Mutta kyllä kannatti.

Toinen esimerkki intuitioon luotosta ja jälkeen päin epäröinnistä sattui vain hetki sitten. Oli helmikuinen perjantai ja olin sunnuntaina täyttämässä 30-vuotta. Olin herännyt aikaisin aamulla, möllötin sängyssäni ja masistelin hieman ulkona olevaa pimeyttä. Tuli olo, että nyt olisi hyvä hetki bookata reissu Balille. Ja tein sen, koska mahassa tuntui siltä. Hieman yli kuukausi myöhemmin raahautuessani lentokentälle rinkkani kanssa, mietin, että ”Heini rakas mihin sä oot taas ittes laittamassa”. Mutta aivan turhaan. Reissu oli juuri sitä, mitä tarvitsin. Intuitioni tiesi minua paremmin.

Myös työelämässä, intuitioni on vienyt minut useisiin onnistumisiin. Kun aikoinaan työskentelin eräällä vaatebrändillä ja aloitin heidän sosiaalisen median profiilien strategian luomisen ja sisällön tuottamisen, tutkin toki jonkin verran dataa, mutta luotin vahvasti myös siihen tuntumaan, joka hiljaa supisi sisälläni, ”kyllä tämä toimii”. Ja niin se toimikin. Aikaisemmin melkein miinuksen puolella pyörineiden tilien engagement ratet kääntyivät hurjaan nousuun ja puolen vuoden aikana luvut tuplaantuivat useaan otteeseen silmissä. Dataan on aina hyvä katsoa ja numeroita pyöritellä, mutta comfort zonelta pääsee ulos vasta, kun uskaltaa ottaa riskejä ja kuunnella itseään. Sitten, jos homma menee ihan saveen, siitä otetaan opiksi. Kun brändit, isot tai pienet, miettivät uusia mainoskamppiksia, harvalla on vahvaa dataa taustalla, että homma toimii. Silloin pitää vain luottaa omaan intuitioon ja heittäytyä sen mukaan. Hypätä ulos comfort zonelta ja ottaa riski.

”there is a voice that doesn’t use words. listen.” – Rumi

Toki välillä menee pieleen. On esimerkiksi entisiä parisuhteita, joissa alussa tunsin, että en ole jutusta varma, mutta annoin sille kuitenkin mahdollisuuden, ja mönkään mentiin. Kokosin rikki menneitä palasia jos jonkin aikaa, mietin useaan kertaan, että miksi en kuunnellut intuitiotani, kuinka saatoin olla niin hölmö, mutta jälkeen päin ajateltuna, olen juuri tuon tapahtuman takia vahvempi ja ennen kaikkea tiedän yhä paremmin, mitä haluan ja mitä en halua. On toki ollut myös työtehtäviä, joista jälkeen päin ajattelin, että ”äh, toi olisi pitänyt tehdä tuolla tavalla”. Mutta siitäkin voi ajatella, että säästän ajatuksen ensi kertaan. Sitten olen taas kerran viisaampi. Epäonnistumiset kasvattaa ja niilläkin hetkillä, kun homma menee mönkään, on tarkoituksensa.

Mitä olen siis oppinut? Intuitio ei ole koskaan väärässä. Sen ääntä on vain välillä vaikea erottaa kaiken muun metelin alta ja joskus sitä on ehkä vaikeaa erottaa luonnollisesta ns. pelosta. Mutta silloin, kun se puhuu, sitä kannattaa kuunnella.

Aiheesta on muuten olemassa mielenkiintoinen dokumentti, Inn sæi. Dokumenttielokuvassa pohditaan, mitä on tapahtunut maailmalle, jossa arvostetaan vain vasemman aivopuoliskon hallitsemaa loogista ajattelua. Dokumentissa avataan, mitä on intuitio ja mikä on sen tarkoitus, sekä miksi meidän kannattaisi antaa sille enemmän arvoa. Dokumentti oli aikoinaan katseltavissa Yle Areenalta, mutta huomasin juuri, että sen katseluaika oli päättynyt. Mutta ehkäpä sen löytää jostain muualta netin syövereistä.