Hei sinä ihana!

Hei sinä ihana! Ja mahtavaa, että olet löytänyt blogiini.

Blogin perustaminen on pyörinyt mielessä viimeiset viisi vuotta, enemmän tai vähemmän. Mutta miksi vasta nyt perustan tämän? Tällä kertaa se tuntuu luonnolliselta. Siltä, että nyt haluan kirjoittaa ajatuksiani muille ja itselle. Toivottavasti myös tuoda kirjoitusten avulla hyvää fiilistä, antaa apua johonkin mieltä askarruttavaan asiaan. Usein me painimme kuitenkin todella samojen asioiden kanssa jossain vaiheessa elämää. 

Kuka siis olen? 35-vuotias ja nykyisin asun Verkatehtaalla Littoisissa. Paikka, josta en reilu vuosi sitten tiennyt oikeastaan mitään. Vuosi sitten olin sinkku, asuin Helsingissä Hakaniemessä, nautin keskustan vilinästä, Teatterin salaatista, Sushi Bar&Winesta ja Kallion baareista. Olin töissä unelmieni työpaikassa Eduskunnassa. 

Olen aina aiemmin viihtynyt sinkkuna. Olin yleensä aina porukan ns. varma sinkku. Vuodesta toiseen sinkkuna. Ja olin oikeasti tyytyväinen siihen. Viihdyin yksin ja olin myös todella itsenäinen. Ihastuin myös vääränlaisiin poikiin. Niihin pahoihin poikiin. Jeps, just niihin. Uskoin kuitenkin aina siihen, että se oikea tulee vielä vastaan. Sitä ennen en halunnut sitoutua kehenkään, kun ei tuntunut siltä. Tykkäsin deittailla kyllä, tavata uusia tyyppejä ja käydä samalla uusissa paikoissa ja tehdä kivoja juttuja. 

Tapasin poikaystäväni Tinderin kautta vuosi sitten. En ollut ennen poikaystävääni ollut ikinä rakastunut. Ja niin siinä kävi, että kun se oikea tuli vastaan, niin sen vaan tiesi. 

Verkatehtaalle muutin neljä kuukautta sitten. Rakastuin tehtaan loft-asuntoihin heti. Korkeisiin ja valoisiin huoneisiin. Koko Verkatehtaan alue on ihana! Täällä vallitsee kyläyhteisömäinen tunnelma. Littoistenjärvi sijaitsee aivan vieressä ja kesällä oli ihanaa kävellä pyyhe päällä vaan kotoa uimaan tai laiturille etätöihin. En olisi vielä vuosi sitten arvannut, miten paljon rakastan rauhaa ja luontoa, koti-iltoja ja nukkumaan menoa aikaisin.

Jos viime vuonna oli suuria asioita, poikaystävä ja muutto, niin tämäkin vuosi alkoi isolla muutoksella. Irtisanoin itseni työstäni Eduskunnassa. Päätös oli kypsynyt mielessä lähes puoli vuotta. En ollut enää onnellinen, lähinnä uupunut ja väsynyt koko ajan. En olisi ikinä uskonut, että uskallan irtisanoa itseni, mutta kiitos myös poikaystävälleni, sain rohkeutta ja en ole ikinä ollut onnellisempi. Päätös palata opintojen pariin ja tehdä muuta, on ollut oikea. 

Tässä lyhyesti minusta ja asioita mitä tulen jatkamaan postauksissa. Rohkeudesta, elämästä, rakkaudesta, työstä, mutta myös matkoista, muodista ja liikunnasta. 

Ihanaa alkanutta viikkoa sulle! <3

blogi.PNG

 

 

 

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *