Onnellisuus, tässä ja nyt

Hei sinä ihana!

Ja kiitos aluksi kaikille ihanille ystävilleni, jotka ottivat yhteyttä edellisen postauksen jälkeen! <3 

Alunperin olin ajatellut kirjoittaa unelmista ja ajatusmalleista. Ajauduin kuitenkin pohtimaan sosiaalista mediaa ja sen luomaa kuvaa.

Sosiaalisen median roolista ja sen yhteydestä hyvinvointiin on puhuttu viime aikoina paljon. Erityisesti siitä, miten siellä halutaan luoda kuvaa täydellisestä arjesta ja elämästä. Suosituimmat bloggaajat käyttävät Instagramissa samoja filttereitä ja profiilit ovat lähes identtisiä toisten kanssa sisältöjen ja värimaailman kanssa. 

Tunnustan, että olen itsekin Instagramissa seuraillut tilejä, joissa on ihania kuvia, värit on muutettu pehmeiksi ja vaaleiksi, on poistettu pilviä ja kaikki on aseteltu täydellisesti. Kauniit kuvat voivat piristää arkea ja niistä voi saada inspiraatioita, mutta olen viime aikoina miettinyt, että miksi kuvia pitää muokata niin paljon? Olen alkanut kaipaamaan todellisuutta. Epätäydellisyyttä. Erilaisuutta. 

Epätäydellisyys on lopulta täydellistä, kun siihen osaa suhtautua niin. Kaatunut maljakko, viidettä päivää kestävä rankkasade, finni poskessa. Ja älkää ymmärtäkö väärin, välillä saa ja pitääkin harmittaa tuollaiset asiat. Tai välillä voi etsiä täydellistä valoa kuvaa varten. Mutta täydellisten kuvien metsästäminen ei olisi matkalla se ensisijainen asia. Esimerkiksi Krabilla eräällä retkellä opas alkoi mainostamaan, että tuolta saa täydellisiä Instagram-kuvia. Se tuntui hassulta. Toivoisin, että voisimme vaan nauttia hetkistä siinä ja nyt. Se, että laittaisit kumpparit jalkaan ja menisit hyppimään ulos vesisateeseen etkä harmittelisi sitä sisällä. Ja kyllä, 35-vuotiaana hypin edelleen vesilammikoihin ja se on kivaa!

Kokemuksemme arjesta muodostuvat ajatuksistamme. Kun pääsin tänne luonnon rauhaan, aloin myös ajatella ja nähdä maailmaa eri tavoin. Hämmästelin alkuun, miten luonnossa ja hiljaisuudessa oleskelu voi tuoda niin paljon onnellisuutta. Se, että näet kesällä vehreyden, kuulet lintujen lauluja ja istut yksin laiturilla omien ajatusten kanssa auttaa hahmottamaan elämää ihan eri tavoin. Rauhoittuminen omien ajatusten ääreen ilman ulkoisia häiriötekijöitä. 

Tällä hetkellä seurailen paljon tilejä, joissa puhutaan hyvinvoinnista, ihmissuhteista, luonnonkosmetiikasta, liikunnasta ja matkustamisesta. Pari suosikkia on myös säilynyt vuosien ajan. Monan blogiin tutustuin jo ihan hänen bloginsa alkuvaiheessa ja hän on mielestäni ihanan aito ja rehellinen. Monan blogiin pääsee tutustumaan tästä https://www.monasdailystyle.com/ .

Lisäksi toinen blogi, jonka tekstit ovat itselle olleet monestikin tsemppaavia eli Jennin blogi Vastaisku ankeudelle. Täytyy sanoa, että Jennin Insta storiesit ovat aina ihanaa katsottavaa, koska hän hymyilee aina! Jennin blogiin pääset tästä https://blogit.fit.fi/vastaiskuankeudelle/ .

Monet aidosti ihanat ja merkittävät hetket lipuvat ohi, kun olemme kiinnittyneinä puhelimeen ja yritämme tehdä täydellistä kuvaa Instagramiin. 

Haastan sekä itseni, että muut postaamaan aitoja kuvia arjesta sekä keskittymään niihin hetkiin myös ilman puhelinta. Huomatkaa pienet asiat arjessa. Miltä kahvikuppi tuntuu kädessä. Lumihiutaleet kasvoissa. Lumienkelin teko. Näiden hetkien huomaaminen tuo onnellisuutta. Ulkoiset tekijät eivät tuo onnellisuutta, vaan se miten ajattelemme itsestämme, elämästä. Tässä ja nyt. 

Lopuksi pari kuvaa viikonlopulta, jolloin oli aivan ihana pakkassää! 

Halauksia!

<3

IMG_20190127_154854_127.jpg

IMG_20190127_140138.jpg

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *