Jännät paikat koko ajan

Oletteko ajatelleet tätä: jos tiedostaa elävänsä elämänsä parasta aikaa, eikö sitten suunta ole vain alaspäin?

Tämä koulusyksy alkoi niin lupaavasti: sain jo melkein kenkää yhdeltä verkkokurssilta ja olen haalinut itselleni niin paljon käytäviä kursseja, etten tiedä kykenenkö mitenkään hoitamaan niitä kaikkia. Lisäksi pitäisi jotenkin rutistaa itsestä ulos yksi kappale kandidaatin tutkielmaa á 20 sivua  (muilta kursseilta väh 45 sivua esseitä ja luentopäiväkirjoja, sanoinko jo että olen ihan lirissä?) Ajattelen että jos nyt tämän syyslukukauden klaaraan, niin kevään voin vaikka syljeskellä kattoon ja harjoittaa ympyrässäkävelyä. Tää vaan menee niin että kaikki mielenkiintoiset opinnot osuu syksyyn ja keväällä…noh, voi sit vaikka tehdä niitä pakollisia kakkijuttuja kuten virkamiesruotsia yms.

Mutta kolmannen vuoden kriisi: se on niin totta.