Aivot, rakkaudella

 

Olemme kulkeneet yhdessä pitkän aikaa ja melkoinen dynamic duo olleet, kiitos tästä kaikesta. Odotan innolla tulevia vuosia, sillä toivon meidän pitävän yhtä edelleen. Mutta niin kuin kaikissa suhteissa, on meilläkin ollut vähän kuoppaista välillä. Sanotaanko että viime aikoina vähän enemmän kuoppaista vai mitä?

 

Enkä mä nyt syytä tai mitään, tunnustan oman törpön toimintani täysin. Teidät on jätetty narikkaan, rannalle ja joskus jopa yritetty marinoida, savustaa ja myrkyttää. Vuosikausiin en tarjonnut Teille asianmukaisia virikkeitä, tyrkytin huonoa ravintoa ja perhemuodon muututtua Teidän öistä lepoanne alettiin häiritä. Kiitän Teitä sitkeydestä ja yhteistyökyvystä. Uskon että monista näistä elämänmuutoksista on ollut meille molemmille iloa: ainakin lisääntymiseen liittyvät lieveilmiöt ovat pitäneet Teidät virkeänä.

 

Kuitenkin viimeaikaiset tapahtumat ovat saaneet minut nyt tarttumaan näppäimistöön ja avautumaan tärkeästä asiasta. En nyt ole esittämässä mitään ultimatumia, en ole niitä ihmisiä, mutta esittäisin nyt kainovienon toiveen, että joihinkin asioihin tulisi muutos. Tässä nyt muutamia linjavetoja ja ehdotuksia joita mun on tehtävä.

 

-Tiesithän että kellonajat 11, 12, 13 ja 15 eivät ole yksi ja sama asia? Kyllä, niissä on jännästi samoja numeroita ja kaikki sijoittuvat ns. päiväsaikaan, mutta minulle tai työnantajalleni ei kuitenkaan ole yksi ja sama mihin kellonaikaan näistä saavun kouluun/töihin.

 

-Liittyy edelliseen, mutta jos katson kalenteria ja teen havainnon ”ahaa, menen kello 13 töihin” voisiko tämä tieto pysyä tallessa sen sijaan että se katoaa kuin pieru Saharaan?

 

-Ylipäätään olisi suotavaa, että jos talletan jotain muistiini, se myös pysyisi siellä. On todella ikävää joutua tankkaamaan yhtä ja samaa asiaa moneen kertaan. Aikani ei myöskään riitä siihen, että lukisin kaikki koulujutut moneen kertaan. Esimerkiksi olen nyt tarkastanut sanakirjasta sanan ”blatantly” ehkä viisi kertaa, kirjoittanut sen artikkelin reunaan ja silti joudun tarkastamaan sen joka kerta kun siihen törmään. Nyt voisi kysyä, että mitä jäbä duunaa? Meidän pitäisi vetää yhtä köyttä sen sijaan että yritätte ripustaa minua siihen. Ymmärrän kyllä että teillä on siellä ruuhkaa, mutta olisi mielestäni hyvä jos voisitte ilmoittaa mikäli tallennustila on vähissä. Sitten voisitte esittää sieltä vanhemmasta päästä jotakin tilaa vievää poistettavaksi. Kasarihittien lyriikoita? Deletoi ihmeessä. Kingin kirjojen filmatisoinnit? Anna palaa. Saippuasarjojen juonenkäänteet 90-luvulla? Mitä ne edes tekee siellä enää?!

 

-Ollaan myös siinä tilanteessa, etten kohta kehtaa kulkea teidän kanssanne julkisilla paikoilla. Voisitteko selittää mikä Dark knight rises -elokuvassa oli niin koskettavaa tai liikuttavaa, että piti koko ajan kyynelehtiä? Ei, en usko että se liittyi mitenkään Christian Balen selkälihaksiin. Oli meinaan vähän noloa ja jouduin selittelemään asiaa pojalleni, että ”äiti nyt vaan on vähän herkkä kaikille tunteenliikutuksille blaa blaa” ja nyt hän todennäköisesti pitää minua ihan heiheinä. Mielestäni ei myöskään ollut reilua, että Dallas buyers club sai mut pois tolaltani noin viikoksi.

 

Tässä nämä tärkeimmät. Vastineeksi tulevista ponnisteluistanne lupaan helliä teitä neulomalla pehmoeläimiä, katselemalla laadukasta brittikomediaa (kuten Todella upeeta, Ruuvit löysällä, Ponille kyytiä, Lunta tupaan jne), opiskelemalla jotain aivan turhaa vailla hyötynäkökulmaa kuten muinaiskreikkaa, raahaamalla asumuksemme Välimerelle missä kellumme vaaleanpunaisella uimapatjalla, valokuvaamme kukkia ja keräämme kiviä. Lisäksi tarjoan Teille happea enemmän kuin ennen: ymmärrän ettei Teidän mielestänne ole kiva käkkiä sisätiloissa, vaikka minä siitä pidänkin.

 

Kaikella lämmöllä,

K.