Draamaa sovituskopissa

Jos et ole viime aikoina ehtinyt närheentymään mistään, sovituskoppi on takuuvarma paikka saada otsasuoni tykyttämään. Jos tunsit hetken aikaa olevasi ihan tyytyväinen mittoihisi, ota ihmeessä käsivarrellinen nuorisomerkkien vaatteita sovitettavaksi, jo alkaa kirkuminen tuntua vaihtoehdolta.

 

 

Kuva: Toiseksi eniten vituttaa kaikki

Tähän nyt voisi joku näsäviisas todeta, että sen siitä saa kun on ylipainoinen makkarakroppa, pitää olla timmi ja punnita kaikki mitä syö, ei se sillai mee että voisi syödä mitä haluaa ja näyttää vielä hyvältä. Vastoin yleistä käsitystä me roheemmasta puusta veistetyt emme halua pukeutua säkkeihin tai näkymättämyysviittoihin, vaan härskisti oletamme että vaatevalmistajat tekisivät kolttuja myös meille.

Ongelma on se, että olen petite D-kokoa, mitä ei vahingossakaan myydä yhtään missään. Kun on 160-senttinen tappi, on aivan turha mennä isojen tyttöjen osastolle, ne on tarkoitettu pitkille naisille. Jos nyt joku istuu hyvin kannujen kohdalta, on se auttamatta liian pitkä ja vaatisi ompelijan palveluksia. Eli ostan siis vaatteeni ihan normimallistosta ja luotan sellaisiin ihanuuksiin kuin elastaani, spandex ja trikoo. Farkut nyt löydän (H&M:ltä, yllätys) jos ne vähänkään joustavat, mutta punteista on paras varautua lyhentämään noin puoli metriä. Löysin tänään ihan kivan Desigualin mekon (trikoota), L-kokoon juuri sopivasti sain itseni tungettua.

Kuva: Zalando

Siis muuten ihan kiva, en edes näyttänyt hirveän läskilta, vähän tiineeltä vaan. Olisi tullut kaupat jos

a) olkasaumat olisivat sijoittuneet lähellekään olkapäitä

b) rintavako ja -liivit olisivat peittyneet

c) helma ei olisi karjakkomittaa eli pohkeiden paksuimmassa kohdassa

Tuossa on nätti helmakaistale eri kankaasta, joten olisi silkkaa vandalismia lyhentää se pois joten pitäkää tunkkinne, por favor. Pidän kovasti mekoista ja niihin saa kätkettyä vaikka mitä muhkuroita näyttämättä eläkeläiseltä, mutta en vaan onnistu löytämään sopivaa. Mallin kanssa on oltava tosi tarkkana, sillä kapealanteisena omppuvartalona näytän lähes kaikissa mekoissa siltä että odotan jälkikasvua ja olen niin kypsä turhiin onnitteluihin. Voisi tietysti ajatella että tarttis tehrä jotain. Joo joo, working on it. Ei pidä ottaa itseään niskasta kiinni ennen kuin tietää mihin aikoo ripustautua. 

Löysin Sokoksen nettikaupasta Nansolta jonkun retongin. Käyn sitäkin kokeilemassa, mutta tässä on kyllä sellainen 60+ meininki jotta oksat pois.

 

Kuva: Sokos.fi

Menen Indiskaan. Täti-ihmisten mekkojen mekkaan.