Eko-muistokirjoitus
Ai että mua korpee Elton Johnin Candle in the Wind. Tämä uudelleenlämmitetty kipale päätyi 90-luvun lopulla brittien myydyimmäksi sinkuksi sitten 50-luvun. Kappale oli muokattu prinsessa Dianan muistoksi. Alun perin se kertoi Norma Jeanesta, aka Marilyn Monroesta ja se julkaistiin vuonna 1973. Kappaleilla on eroa vain muutamien säkeiden verran. Ensimmäinen versio alkaa ”goodbye Norma Jeane, though I never knew you at all” kun taas uudempi ”goodbye England’s rose, may you ever grow in our hearts.” Sattuneista syistä Norma Jeane version ”even when you died, the press still hounded you…” korvattiin sanoilla ”even though we try, the truth brings us to tears…” Ei olisi kyllä tarvinnut.
No mitä sitten? Hei ihan totta, tuo on jotenkin hanurista. Joitakin asioita ei vaan voi kierrättää, kuten kuukautiskuppeja ja muistokirjoituksia. Jos joku biisi nikkaroidaan jonkun henkilön muistoksi, on kohtalaisen törppöä käyttää sitä uudestaan. Vähän kuin eronnut tyyppi käyttäisi vanhaa vihkivalaansa mennessään uudelleen naimisiin. Voisikohan tuota biisiä muokata vielä jollekin? Jos vaikka Madonna sattuu kuolemaan, siihen voisi vaikka laittaa että ”goodbye chameleon, though no-one never knew you at all.” Toisaalta toi biisi ei kyllä muuten istu Madonnalle, joka ei suinkaan ole mikään kynttilä tuulessa vaan ennemminkin liekinheitin australialaismetsässä, joten ehkä ei. Jännä juttu muuten että Marilynissä ja Dianassa oli jotain samaa vaikkeivät heidän elämänsä muistuttaneet toisiaan juurikaan. Kai.
Jotenkin surullista, että Diana-versio myi enemmän.
Just sayin’.
