Etupainotteinen ongelma

Meitä on moneen junaan mitä tulee ruumiinrakenteeseen. On H:ta, Y:tä, X:ää ja O:ta. Olen mielestäni päässyt yli siitä, että olen keskivartalopyöreä, sellainen muffin top -tyyppi. Ilman niitä liian kireitä housuja. Ei se mitään, sen kanssa voi elää. Voi kekkaloida bikineissä, suosia hyvin leikattuja vaatteita  jne. Mutta jumankekka en ikinä totu siihen, että saan turhia vauvaonnitteluita. 

Joo tiedän että jotain voisi tehdä. Ymmärrän että ihmiset tosiaan saattavat erehtyä: takaa katsottuna en näytä edes kovin ylipainoiselta. Masuni on aina ollut pullean oloinen: myös silloin kun olin jalkapalloileva murkkuikäinen mallia vinkuheinä. (Sanon vinkuheinä kaikella lämmöllä – olisin mielelläni sellainen.) Nyt vaan on niin, että viimeisen kolmen viikon aikana minua on luultu tiineeksi kolmeen eri otteeseen, eikä se tosiaan johdu sisäisestä hehkusta.

Aion käyttää kaiken aiheeseen liittyvän raivon liikuntaan ja hyvän ruokavalion noudattamiseen. Siis heti kun tämä stressaava ja kiireinen vaihe elämässä on ohi ja nälkä vähenee. Ja kun olen kyllästynyt rocky road -jäätelöön. Tai jos menetän makuaistini.

Olen kuullut ihmeistä.