Liioittelun jalo taito

Käykö teille muille ikinä niin, että mopo on enimmäkseen käsistä? Tai että suhtaudutte asioihin tasan kahdella tavalla: pakkomielteisesti tai evvk?

Kun nyt ehdin pari vuotta kuukautta chillailla sohvalla ja karsastaa kaikkea urheiluun liittyvää, oli liikkeelle lähteminen tietysti vaikeaa. Kävi kuitenkin niin, että nyt en haluaisi muuta tehdäkään. Olen löytänyt vanhan ”lajini” uudelleen, eli kävelen niin maan perusteellisesti. Tätä harrastusta edesauttoi kummasti se, että autoni hajottua luovuimme siitä kokonaan ja edelleenkään en voi sietää bussilla matkustamista. Kaikki paikat, joihin minulla on asiaa, sijaitsevat kuuden kilometrin säteellä kodista. Se ei ole mitenkään mahdoton käpöteltävä.

Mutta pitääkö liioitella? Kävelin perjantaina kymmenen kilometriä ja töissä normaalit jolkottelut. Aktiivisuusrannekkeen mukaan saavutin päivän tavoitteen 250%:sti ja kuljin 29 000 askelta. Ei siinä muuten mitään, mutta nilkat ovat kipeät. Todella kipeät.

Voisi tietysti auttaa jos vaihtaisi lenkkarit. Noista sisäänajetuista on vaan niin vaikea luopua.