Mitä en uskonut tekeväni enää aikuisena

Toimituksen blogissa oli päivän kysymyksenä (joskus monta päivää sitten) Tiian inspiroimana että mitä et uskoisi tekeväsi enää tämän ikäisenä. Kuinka ollakaan asiaa mietittyäni koko elämäni näyttäisi olevan täynnä sellaisia asioita. En tiedä mitä oikeasti lapsena kuvitteli aikuisuuden olevan. Sitäkö että kaikilla naisilla on permanentti, beiget sukkahousut ja varmuus kaikesta? Phöh! En olisi uskonut että enää kolmekymppisenä

-pidän edelleen irtokarkeista

-käyn koulua

-en ole varma mikä minusta tulee isona

-ilahdun vappupalloista (ja pyöräilen kotiin sellainen ritsiini kiinnitettynä)

-innostuessani jostain kovasti saatan taputtaa käsiäni ja hyppiä tasajalkaa

-pidän paperi- ja askartelutarvikkeista, kuten kynistä, leimasimista, kiiltokuvista, tarroista ja vihkoista ja että minulla on oma värityskirja (ostettu lentomatkalle kö-höm, Top Model -hahmokirja, johon nykyään teen typsyille myös vähän enemmän muotoja samalla kun piirrän niille vaatteita)

-pidän edelleen Ainun pehmopupuista ja Legoista

-pukeudun pillifarkkuihin ja tennareihin

-nukun päikkärit

-en osaa säästää

-soitan äidille aina tiukan paikan tullen

-pidän muumikirjoista ja sarjakuvista

 

 

Mutta ei haittaa. Ihan totta. Jos aikuisuus tarkoittaisi sitä että kaikesta tuosta pitäisi luopua niin ei kiitos :D