Mitäs me kusetettavat
Kyllä te tiedätte kosmetiikkatuotteiden lupaukset. Kohottaa, kiinteyttää, vähentää ikääntymisen merkkejä niin ja niin paljon, 99 % testaajista suosittelisi ystävilleen jne.
Minua on siunattu erittäin rasvaisella iholla. Naama kiiltää kuin esterin perse. Hyvä puoli on se, että näin 30< >40 -iässä naamassani ei edelleenkään ole mainittavia ryppyjä. Jatkuva hymyileminen (bua ha ha!) on kyllä saanut suupieliin pientä roikkumista aikaiseksi. Luomiväriä tai kajalia en voi käyttää, se pakenee luomivakoon viimeistään puolen päivän aikaan riippumatta oikeaoppisesta pohjustamisesta. Voin käyttää tasan kahta ripsiväriä: Kanebon 38 (tai mikä lie Sensai nykyään) tai L’Orealin Beauty Tubes (niille on yhteistä se, että ne poistetaan yli 38 asteisella vedellä: naaman oma rasvoittuminen ei kykene sitä irrottamaan, toisin kuin kaikki muut markkinoilla olevat tuotteet, jotka päätyvät silmien ympärille pesukarhuhenkisesti simsalabim.) Olen luonnollisesti etsinyt ratkaisua asiaan, varsinkin kun epäpuhtaudet ja finnit ovat edelleen ongelmana. Lukuisat ”asiantuntijat” ovat suositelleet milloin mitäkin sarjaa naamani korjaamiseen. Jos haluan meikkivoiteen, joka pysyy, täytyy laittaa koko putsariarsenaali kuntoon. Olen siis useamman kerran ostanut jonkun ihmeitätekevän sarjan, joka korjaa ongelmaihoni. Kosmetologin suosituksesta olen ravannut ihonpuhdistuksessa, ultraääni-timanttihionta-taikasauvahoidoissa. Arvatkaa onko ihoni kaunis ja upea? No ei.
Olen syönyt kolme viikkoa isotretinoiinia, AKA Roaccutania. Tämä on ensimmäinen kuurini ja en voi olla miettimättä miksi odotin näin kauan. Olen syönyt kaksi puolen vuoden antibioottikuuria joitain vuosia sitten ja niistä oli apua vain hetkeksi. Kasvojen iho ole koskaan ollut näin…siisti. Siis finnejä on edelleen (16 tulevaa, menevää tai nykyistä), mutta kaikkinensa naama on aivan mystisen tasainen, tasavärinen ja kuiva. Ihanan kuiva. Pystyn käyttämään luomiväriä. Voin laittaa meikkivoiteen ja se on siinä edelleen illalla. Mikä hienointa, tukkani ei rasvoitu ollenkaan samaa tahtia kuin ennen. Saatan kulkea kolmatta päivää yhdellä hiustenpesulla ilman kuivashampoota! Naurakaa vaan, mutta tämä on ihanaa! Okei, tämä on kuulemma väliaikaista, ihon kuivuminen loppuu kun kuurikin loppuu, joten täytyy ottaa tästä kaikki ilo irti.
Se mikä nyt erityisesti ottaa päähän on se, että viimeiset 20 vuotta kosmetiikkamyyjät apteekin asiantuntijoista diplomikosmetologiin ovat antaneet ymmärtää, että jollakin tuotteella tai sarjalla naamani voitaisiin saada kuntoon. Muutama myyjä on tullut matkan varrella vastaan, jotka ovat myöntäneet, että joskus voi olla sellainen ongelmaiho, ettei siihen voida vaikuttaa ulkoisilla tuotteilla. Tämän myönnytyksen olen saanut kun olen luetellut mitä kaikkea olen jo kokeillut. Molemmilla kerroilla esiin on tullut, että on ihmisiä jotka saavat avun vasta Roaccutanista. Halleluja!
Olen itse myyjä. Jos asiakas tulee etsimään jotakin tuotetta, yritän kartoittaa tarpeen ja myydä tuotteen jota hän tarvitsee. Jos kyseistä tuotetta ei meiltä löydy, ohjaan hänet toisaalle. Jos hän tarvitsee vasaraa, en myy hänelle porakonetta. Kutsun tätä moraaliksi. Asiakkaalle tulee olla rehellinen: hän ei ole typerä. Paitsi jos hän on iho-ongelmainen nainen. Silloin hänelle tulee kertoa, että suositeltu, loistava kosmetiikkatuote ei välttämättä auta. Hän nimittäin huomaa sen kyllä ja äänestää sen jälkeen jaloillaan ja lompakollaan. Ja on erittäin ärtynyt.
(kuva: www.gratisography.com)