Näillä mennään, kirjaimellisesti
Fitness Führerin ja MinnaM:n kirjoitukset sai mut oivallusten äärelle. Miksi me (naisväki) niin kovin helpolla uskomme olevamme jotenkin viallisia? Miksi havittelemme ihan pokkana jotain niin älytöntä ja typerää kuin länsimainen kauneusihanne, joka on yhtä kuin photoshopattu kuvitelma? Minkä takia häpeämme tavallista ruumistamme?
Olen kulkenut itsekin häpeän kanssa urhoollisesti läpi vuosien. Olen ollut hoikka ja pulska ja yhteistä näille kausille on se, että olen aina kokenut olevani jotenkin ruma, vääränlainen. Jos on taipumusta ottaa toisten (ilkeät) sanat liian tosissaan, kaikki negatiiviset kommentit on tallennettu visusti minä olen kehno -otsikon alle. Olen varmuuden vuoksi hävennyt nenääni, ihoa, daisareita, polvia, hampaita, mahaa, reisiä, ahteria, käsivarsia, koko kroppaa, hymykuoppia ja (tää on paha) kainaloitani. (Olen kyllä tasapainon vuoksi onnistuneesti iloinnut käsistäni, jaloistani ja lapaluistani.) Vielä tänäkään päivänä en osaa ottaa kehuja vastaan. Käännän ne mielessäni vittuiluksi tai virhearvioinneiksi. Samalla ymmärrän ajatusmallini täysin virheelliseksi. Jotenkin olen kuitenkin kehittänyt itselleni luvan olla tällainen. Joo vatsani muistuttaa perunasäkkiä höystettynä jännillä seepraraidoilla, reidet ja käsivarret ovat hassun pehmoiset, nenäni pysty, ihoni aknen laikuttama, mutta mitä sitten? Olisin tyytymätön itseeni vaikka heräisin huomenna Megan Foxin kropalla! Mitä mä saisin muiden ihailusta kun omakuvani on vääristynyt? Näillä mennään, saatana, eikä tässä ole oikeasti mitään vikaa. Tämä ruumis palvelee tarkoitustaan ja minulla on ollut siinä ihan hiton hauskaa. Minkä takia antaisin muiden vaikuttaa käsityksillään tähän asiaan? Mun ruumis, mun elämä. Vanheneminen ja muutokset ovat elämää. Haluaisinko elää muiden ehdoilla jossain niin henkilökohtaisessa asiassa kuin ulkonäössä?
Haluan että muistokirjoitukseeni voidaan kirjoittaa ”hän eli, iloitsi ja nautti loppuun saakka” eikä suinkaan ”hän oli aina moitteettoman kaunis ja hyvinmuodostunut, punnitsi ruokansa ja mittasi rasvaprosenttinsa, seurasi kaikkia kauneusvillityksiä, kantoi ruumissaan kahta kiloa silikonia eri paikkoihin aseteltuna, työllisti joukon plastiikkakirurgeja ja nitoi marsun otsaansa, hänen ruumiinsa ei maadu koskaan ja on niin täynnä hermomyrkkyjä ettei sitä saa maahan laskea sillä pohjavedet saastuisivat.”
Niin että näillä todellakin mennään. Nokka pystyssä.
