Taas olen ollut aikaani edellä: mummoilu on in MeNaisten artikkelin mukaan! Tosin mun mielestäni on hassua, että tarvitaan tällaiselle normaalille olotilalle ja puuhastelulle jokin termi, joka viittaa vanhempaan väestöön. Ehkä se on ajan ilmiö: kaikki täytyy lokeroida ja käsitteellistää.

MeNaisten jutussa puhutaan mummoaallosta vastaliikkeenä jatketulle nuoruudelle, johon liittyy reppureissaaminen, bailaaminen ja uusiin ihmisiin tutustuminen. En näe että nämä asiat jotenkin olisivat toisensa poissulkevia. Kyse on mielenkiinnon kohteista, kausista ja muuttuvista tarpeista. Tosin itse saatan kyllä olla kehno esimerkki. En ole jaksanut tutustua uusiin ihmisiin, koska elämässäni on heitä jo niin paljon. En todellakaan halua tuhlata aikaani ns. bailaamiseen, sillä siinä menee rahat ja terveys eikä ”hauskanpito” liity siihen välttämättä mitenkään. En missään nimessä ole reppureissaamisen ystävä, sillä perässävedettävä matkalaukku on paljon käytännöllisempi ja hyvätasoisessa hotellissa sielu ja ruumis lepää. Niin että taisin puhua itseni pussiin.

”Erin kutsuu elämäntyyliään slow livingiksi. Hänen elämänsä on täynnä rauhaa: perheaterioita, käsitöitä ja pullakahveja.” Olen tietämättäni ollut slow living all my life. En usko kokemusten ahnehtimiseen vaan keskittyneeseen nauttimiseen. Se voi tarkoittaa iltaa nojatuolissa virkkuutyön ja teekupposen kanssa. Tai sitä että leipoo korvapuusteja, tunkee sukulaisille kahville pullapussin kera ja juttelee läpi kaikki kuulumiset korttipelin lomassa. Ompelee tyynynpäällisiä, vaikka niitä saisi kaupasta melkein samaan hintaan. Ottaa nokoset iltapäivän auringossa kissan kanssa. Jos tämä kaikki on mummoa niin…olkoon. Mummot ovat muuten mitä viisaimpia ihmisiä, varmasti voimme oppia heiltä kaikenlaista.

Niin ja isoäidinneliöt, eukalyptuspastillit ja keinutuoli rulez.