Kohteliaisuudesta
Monessa paikassa on hehkutettu Rupi Kaur-nimisen kanadalaisnaisen esikoisrunokirjaa Milk and Honey. Se on julkaistu jo vuonna 2014, mutta olen jotenkin välttynyt törmäämästä runoihin aikaisemmin. Tänään luin muutaman, jotka vähän ravistelivat. Kas näin:
Niin siis onko niin, että edelleen naisen kehutuin ominaisuus on kauneus? Miksi? Missä maailmassa sitä taas eletään? Entä millaisia kohteliaisuuksia itse arvostamme ja osaamme ottaa vastaan?
Mietin, että paras kohteliaisuus, jonka olen kuullut meni jotenkin näin: en ole koskaan tavannut ketään sellaista kuin sinä. Sellaisen voi skeptikkokin ottaa tosissaan, sillä kukaanhan meistä ei tosiaan ole samanlainen kuin toinen. Tässäkin kyllä on tulkinnalle varaa, voihan tuo olla moitekin. Siis että kaikenlaisia kehveleitä sitä on tavannut, mutta sinä se kyllä olet ihan pahin. Mutta on tosiaan eri asia tulla kehutuksi asiasta, johon itse on edes etäisesti vaikuttanut jotenkin. Ulkonäkö on pitkälti geneettistä. Luonnetta täytyy sentään vähän kasvattaa ja huumoria kultivoida…
Bookdepositoryssa on muuten tuo Milk and Honey tarjouksessa alle kympin. Kulkeepa vielä ilman postikuluja.
Kuva Odysseyonline.
