Aivot, rakkaudella

aivot.jpg

 

Olemme kulkeneet yhdessä pitkän aikaa ja melkoinen dynamic duo olleet, kiitos tästä kaikesta. Odotan innolla tulevia vuosia, sillä toivon meidän pitävän yhtä edelleen. Mutta niin kuin kaikissa suhteissa, on meilläkin ollut vähän kuoppaista välillä. Sanotaanko että viime aikoina vähän enemmän kuoppaista vai mitä?

 

Enkä mä nyt syytä tai mitään, tunnustan oman törpön toimintani täysin. Teidät on jätetty narikkaan, rannalle ja joskus jopa yritetty marinoida, savustaa ja myrkyttää. Vuosikausiin en tarjonnut Teille asianmukaisia virikkeitä, tyrkytin huonoa ravintoa ja perhemuodon muututtua Teidän öistä lepoanne alettiin häiritä. Kiitän Teitä sitkeydestä ja yhteistyökyvystä. Uskon että monista näistä elämänmuutoksista on ollut meille molemmille iloa: ainakin lisääntymiseen liittyvät lieveilmiöt ovat pitäneet Teidät virkeänä.

 

Kuitenkin viimeaikaiset tapahtumat ovat saaneet minut nyt tarttumaan näppäimistöön ja avautumaan tärkeästä asiasta. En nyt ole esittämässä mitään ultimatumia, en ole niitä ihmisiä, mutta esittäisin nyt kainovienon toiveen, että joihinkin asioihin tulisi muutos. Tässä nyt muutamia linjavetoja ja ehdotuksia joita mun on tehtävä.

 

-Tiesithän että kellonajat 11, 12, 13 ja 15 eivät ole yksi ja sama asia? Kyllä, niissä on jännästi samoja numeroita ja kaikki sijoittuvat ns. päiväsaikaan, mutta minulle tai työnantajalleni ei kuitenkaan ole yksi ja sama mihin kellonaikaan näistä saavun kouluun/töihin.

 

-Liittyy edelliseen, mutta jos katson kalenteria ja teen havainnon ”ahaa, menen kello 13 töihin” voisiko tämä tieto pysyä tallessa sen sijaan että se katoaa kuin pieru Saharaan?

 

-Ylipäätään olisi suotavaa, että jos talletan jotain muistiini, se myös pysyisi siellä. On todella ikävää joutua tankkaamaan yhtä ja samaa asiaa moneen kertaan. Aikani ei myöskään riitä siihen, että lukisin kaikki koulujutut moneen kertaan. Esimerkiksi olen nyt tarkastanut sanakirjasta sanan ”blatantly” ehkä viisi kertaa, kirjoittanut sen artikkelin reunaan ja silti joudun tarkastamaan sen joka kerta kun siihen törmään. Nyt voisi kysyä, että mitä jäbä duunaa? Meidän pitäisi vetää yhtä köyttä sen sijaan että yritätte ripustaa minua siihen. Ymmärrän kyllä että teillä on siellä ruuhkaa, mutta olisi mielestäni hyvä jos voisitte ilmoittaa mikäli tallennustila on vähissä. Sitten voisitte esittää sieltä vanhemmasta päästä jotakin tilaa vievää poistettavaksi. Kasarihittien lyriikoita? Deletoi ihmeessä. Kingin kirjojen filmatisoinnit? Anna palaa. Saippuasarjojen juonenkäänteet 90-luvulla? Mitä ne edes tekee siellä enää?!

 

-Ollaan myös siinä tilanteessa, etten kohta kehtaa kulkea teidän kanssanne julkisilla paikoilla. Voisitteko selittää mikä Dark knight rises -elokuvassa oli niin koskettavaa tai liikuttavaa, että piti koko ajan kyynelehtiä? Ei, en usko että se liittyi mitenkään Christian Balen selkälihaksiin. Oli meinaan vähän noloa ja jouduin selittelemään asiaa pojalleni, että ”äiti nyt vaan on vähän herkkä kaikille tunteenliikutuksille blaa blaa” ja nyt hän todennäköisesti pitää minua ihan heiheinä. Mielestäni ei myöskään ollut reilua, että Dallas buyers club sai mut pois tolaltani noin viikoksi.

 

Tässä nämä tärkeimmät. Vastineeksi tulevista ponnisteluistanne lupaan helliä teitä neulomalla pehmoeläimiä, katselemalla laadukasta brittikomediaa (kuten Todella upeeta, Ruuvit löysällä, Ponille kyytiä, Lunta tupaan jne), opiskelemalla jotain aivan turhaa vailla hyötynäkökulmaa kuten muinaiskreikkaa, raahaamalla asumuksemme Välimerelle missä kellumme vaaleanpunaisella uimapatjalla, valokuvaamme kukkia ja keräämme kiviä. Lisäksi tarjoan Teille happea enemmän kuin ennen: ymmärrän ettei Teidän mielestänne ole kiva käkkiä sisätiloissa, vaikka minä siitä pidänkin.

 

Kaikella lämmöllä,

K.

Hyvinvointi Hyvä olo Mieli Ajattelin tänään

Aikakauslehtitodellisuus vs. Todellisuus

Kaikki me tiedämme, että lehtikuvat parannellaan Photoshopilla. Jos haluaa oikeasti autenttista kuvamateriaalia, täytyy selata jotain Alibia. Mutta onko lehdissa esiintyvien ihmisten elämä yhtään sen todellisempaa? Elämmeko Photoshopatun elämän aikakautta?

 

Selasin tuossa kampaajalla istuessani jotakin naistenlehteä, missä oli jonkin naispuolisen julkkiksen haastattelu. Jostain syystä jutussa oli listattu hänen ruokapäiväkirja yhden päivän osalta. Ei mikään ihan tuntematon konsepti, joskushan joku ravitsemusterapeutti antoi suosituksia juuri näiden ruokapäiväkirjojen perusteella. Ideana lieni se, että kuka tahansa saattoi samastua esimerkkihenkilöihin. ”Ahaa mä syön kans liian vähän tyydyttömättömiä rasvoja ja kuituja” jne. Kuitenkin kun julkkiksista on kyse, ei samastumispintaa juurikaan ole. En väitä että he valehtelisivat, voihan olla että he syövät joka päivä eksoottisesti ja esimerkillisesti. Vai mitä? Tässä vahvasti liioiteltu esimerkki.

 

Maanantai

Aamiainen: kiireestä huolimatta lasillinen vastapuristettua greippi-appelsiinimehua, chai-latte-espresso rasvattomalla maitovaahdolla ja kanelilla, tuorepuuroa pellavan-, auringonkukan- ja seesaminsiemenistä ja kourallinen luomuboysenmarjoja.

Lounas: oli niin hektinen päivä että ehdin syömään lounaan vasta kahdelta töissä, evääksi olin laittanut ilmakuivattua häränhäntää kolmen melonin (cantaloupe, piele de sapo, hunajameloni) kera, viisi tuoretta viikunaa, herneenverso-rucolasalaattia luomuniityllä paimennettujen vuohien maidosta tehdyllä juustolla (20 grammaa, yritän vähentää rasvan määrää). Jälkiruoaksi tansanialaisista, ennen istuttamista kerätyistä pavuista valmistettua, kolme kertaa chinchillan läpi suodatettua kahvia.*

Välipala: Happibaarissa H2O:ta letkusta, päivitettiin ystävätten kanssa samalla kuulumisia!

Päivällinen: kiireisen päivän jälkeen vihdoin kotona! Grillattiin yhdessä koko perheen kanssa pangasiusta, lisäkkeeksi tehtiin bulgur-gojimarja-viiriäisenmunahöystöä. Ruokajuomana lapsille juoksevan luomulampaan maitoa ja aikuiset ottivat lasilliset kuivaa Chiantia. Jälkiruoka nautittiin alasti kuunvalossa kun lapset oli saatu nukkumaan, eli kuusi tuntia tantraseksiä! Tällasta tää meidän arkiruoka on! On tosi helppo pitää linjoista huolta kun on nää perusasiat kunnossa.

 

Sitten tavallinen ihminen

 

Maanantai

Aamiainen: kaksi kuppia suodatinkahvia maidolla samalla kun jankuttaa lapselle ”pue, syö, pese hampaat” x 20. Lautasellinen jäähtynyttä mikrokaurapuuroa, joka ehti väljähtyä kun joutui valvomaan hampaidenpesua vessan ovella, etsimään puhtaan paidan tahriintuneen tilalle ja pyyhkimään pahimmat kurat niistä puhtaimmista ulkoiluhousuista.

Lounas: koska eilinen jauhelihasopparasiallinen unohtui kotieteiseen, töissä syödään joku einesyllätys. Esimerkiksi Saarioisten katkarapukeitto joka pyrkii koko loppupäivän ruokatorvea pitkin takaisin. Jälkkäriksi omena ja kupillinen suodatinkahvia sillä maidolla mitä taukohuoneen jääkaapista sattuu löytymään.

Välipala: omena, myslipatukka, suurin suklaapatukka mikä kaupan hyllyltä löytyy

Päivällinen: nakkikastiketta (”täysliha”nakit tarjouksessa marketissa, säästöpakkaus) ja keitettyjä perunoita (Nicola tai joku muu mauton yleisperuna.) ”Salaattina” kirsikkatomaatteja (suoraan rasiasta, huuhtaistuna) ja kurkkuviipaleita. Ruokajuomana vettä ja lapsille maitoa, josta lopulta 90% löytyy pöydältä ja lattialta.

Iltapala: muroja suoraan paketista. Jos jaksaa kuoria, niin pari porkkanaa. Jäätelönrippeet pakkasesta kun jälkikasvu on nukkumassa. Kinuskikastiketta suuhun ruutattuna suoraan tuubista. Päätä ehkä vähän särkee nukkumaan mennessä.

 

Ohessa kuvamateriaalia tavisperheen keittiöstä.

 

kisuli2.jpg

 

 (* ilmaisu pöllitty törkeästi tämän kauden Putouksesta.)

Puheenaiheet Ajattelin tänään Höpsöä Uutiset ja yhteiskunta