Siili tai kilpikonna

Ihmiset eivät ole samanlaisia. Ei tarvitsekaan olla. Mitä siitäkin tulisi jos olisimme kaikki samasta tuulitunnelista, yksilöllisiä kuin banaanit. Silti on ihme pakko verrata itseään muihin. Kun kerran tuokin, niin miksen minäkin. Haluan olla tuollainen enkä tällainen vaikea, ihan takuulla on kivempaa ja helpompaa olla muunlainen. Täytyy toimia niin kuin kaikki muutkin että olisi ”normaali”. Oikeasti ehkäpä pöljin, rumin ja typerin sana: normaali.

http://www.buzzfeed.com/erinlarosa/problems-only-introverts-will-understand

Eivätkä ne muutkaan ole samanlaisia. Mutta tämä aika suosii ja suoltaa supersosiaalisia ihmisiä, jotka ovat kuin kala vedessä joka paikassa ja seurassa. Pitää verkostoitua, tutustua, saada uusia ystäviä ja tuttavia, tulla toimeen kaikkien kanssa. 

http://imgur.com/gallery/WVeS1r3

Entä jos ei jaksa? Eikä pysty? Entä jos puuttuu suojakuori ja jokainen sosiaalinen tapahtuma käy iholle? Kaikki kanssakäyminen vie energiaa, jota on rajattu määrä.  Se pitää osata ottaa huomioon ja hyväksyä. Se ei ole jotain mitä pitää parantaa tai pyydellä anteeksi. 

http://imgur.com/gallery/3ruzVzr

Mutta hitto sen kanssa eläminen voi olla vaikeata.

Hyvinvointi Mieli Höpsöä

Luulin olevani ainutlaatuinen, mutta meitä onkin paljon

Voi sitä mahtavaa tunnetta, kun saa hyvän numeron jostain kurssista, josta et tajunnut läheskään kaikkea ja teit kymmenen sivun loppuesseen poru kurkussa peläten ettei se sit välttämättä kuitenkaan kelpaa. Vau hei nelonen, ihan mieletöntä!

Sitten kuulet, että jakauma oli yläpainotteinen. Eniten nelosia ja vitosia, joitain kolmosia. Phuuh, ihan sama. Pitäkää tunkkinne. Yritän olla ahdistumatta siitä, etten ole taaskaan missään erityisen hyvä. Sellainen +- keskiverto niin kuin suurin osa meistä. Yritän siis päteä jollain muulla asialla.

Tästä saankin mahtavan aasinsillan käsitöihin. Aloitin tekemään ”nukkea” Neulo tähtiä -kirjan mukaan. Sain sen lahjaksi toissa jouluna, mutta ei ole ollut aikaa perehtyä siihen kutimien kanssa. (Siis eihän sitä aikaa nytkään yhtään enempää ole, mutta olen järjestänyt sen käytön uusiksi: täytyy olla mukavia harrasteita. Neuloessa jotain ei-liian-kinkkistä hermo lepää. Ja jos mun hermoni ei lepää, niin sitten ei ole kellään kivaa.) Neulon nyt perusnukkea. Ajattelin ensin, että tekisin siitä Audrey Hepburnin, mutta kekkasin että siitä voisi tehdä melkein mitä vaan: Harry Potterin, Paul Walkerin tai Tove Janssonin. Kehittelen vielä ajatusta. Siis enhän minä sillä nukella tee yhtään mitään, en edes tykkää nukeista, mutta kuten Tiimarin entisessä muovikassissa sanottiin, ”ei se mitä teet vaan se mitä tekeminen tekee sinulle.”

neulo.jpg

Olisihan se kiva joskus tehdä vähän kunnianhimoisempiakin projekteja, mutta niillä on jotenkin tapana mennä päin per*että. Koko onkin ihan väärä ja asian huomaa vasta puolet tehtyään. Tekstuuri onkin niin vaikea tehdä, että siinä näkyy kaikki hortoilu käsialassa. Tai niin kuin tuo pipo jota nysväsin monta iltaa! Olin vaihtanut langan Novitan bambulangaksi, koska en kärsi käyttää villaa. No eihän se siihen sopinut! Siinä näkyi kaikki kavennukset rumasti, vaalea väri kun oli. Ajattelin purkaa sen. Ärsyttää turha langanmeno. Neulomisessa on se huono puoli, että suurin osa helposti neulottavista, edullisista langoista sisältää villaa. En kestä villaa. En angoraa, alpakkaa, lammasta tai merinovillaa. Kissaa voin silittää 😀 😀

Suhteet Oma elämä DIY