Pidetään välimatkaa

Sosiaalisessa mediassa on pyörinyt kuin pieru kirnussa First kiss -video. Yhtäkään poikkipuolista sanaa en ole siitä nähnyt tai kuullut, joten uhrautuvaisena ihmisenä (tirsk!) minun on niitä tuotettava. 

//www.youtube.com/embed/IpbDHxCV29A” width=”560″>

En pitänyt siitä. Siis onhan se eroottisena elämyksenä huomattavasti miellyttävämpi kuin kaapelikanavien yötarjonta, mutta koin sen silti ahdistavana ja epämukavuutta aiheuttavana. Ai että miksikö? Siinä liikutaan jotenkin liian intiimillä alueella. Pusuttelu on enemmän kuin parin ruumiinosan kohtaaminen. Videossa on kuitenkin haettu jotain seksuaalista virettä, sillä parit on valikoitu ”alttiksi”: suurin piirtein saman ikäisiä, hetskut hetskujen kanssa, homoseksuaalit keskenään (siitä olisi tullut paljon jännempi jos näitä oltaisiin vähän sekoitettu) jne. Joko nämä ovat hyviä näyttelijöitä tai oikeasti toisilleen vieraita, sillä ruumiinkieli viittaa uuteen tuttavuuteen. Tietty epävarmuus ja epäröinti on ilmassa. Sitten jotkut vähän innostuu ja mikä ettei, kuka nyt ei innostuisi jos toinen osapuoli on vähänkään miellyttävä. Se tässä haraakin vastaan: suudelmissa on hellyyttä, joka ei vieraiden ihmisten välille kuulu. (Tähän voisi todisteeksi raahata pätkän Pretty Woman -leffasta, jossa Vivian (prostituoitu) kieltäytyy suutelemasta asiakastaan koska se on liian intiimiä – hässiminen sen sijaan ei. Sitten muistan että ai niin, se onkin vaan elokuva.)

Ja sitten kulttuurikohtaiset erot. Meillä Suomessa ei harrasteta edes poskisuudelmia, korkeintaan kätellään mahdollisimman kaukana toisesta ja yltiöpäisimmät saattavat jopa halata, mutta senkin kanssa saa olla varovainen. Tällainen tunnepitoinen kanssakäyminen vieraan ihmisen kanssa ei vaan istu meidän luontoon. Siksi olinkin iloinen kun eräs kaveri linkitti FB:hen tämän: