Kotikulmilla
Vietin perjantaina Bovisa-päivää, enkä poistunut kotikaupunginosastani ennen iltaa. Oli minun siivousvuoroni, ja päätin suorittaa tehtävän sillä aikaa kun kämppikset ovat töissä. Siivouksen jälkeen päätin lähteä ostamaan kukkia. Mielestäni kukat, siivouspäivä ja viikonlopun alkaminen vain kuuluvat yhteen. Matkalla tien toisella puolella sijaitsevaan kukkakauppaan päätin poiketa kenkäkaupassa, jonka ohi kuljen joka päivä. Putiikki sijaitsee noin sadan askeleen päässä kotiovelta. Ai että mitä palvelua sainkaan! Nuori miesmyyjä olisi varmaan osannut englantiakin, mutta kyllähän minä nyt kengistä osaan parlata italiaksikin. Toteutin vihdoin missioni ostaa mustat, pintanahkaiset, klassiset avokkaat. Remmi jalkapöydällä on vain plussaa mukavuuden kannalta. Kenkämerkki on italialainen Kammi, ja kengät on tehty Italiassa. Mikä löytö omalta kotikadulta! Samasta korttelista ostin alimmassa kuvassa näkyvän purkin. Astuin sisään pieneen, hämärään luontaistuoteputiikkiin, jonka ohi myöskin kävelen päivittäin. Ihoni on ollut ihan järkyttävässä kunnossa (rutikuiva, turvonnut, ihottumaa naama ja kaula täynnä) Milanoon muuton jälkeen, ja päätin hakea apua tuosta putiikista, joka oli kuin suoraan elokuvasta. Ensinnäkin, putiikin ovi ei ole auki, vaan sisään päästäkseen pitää soittaa ovikelloa. Putiikkia pitävä iäkäs miestohtori haluaa kaiketi palvella yhtä asiakasta kerrallaan. Hämyinen, tummalla puulla vuorattu myymälä on täynnä hajuvesipulloja ja voidepurnukoita, ja kassatiskin takana on pilleripurkkeja rivissä. Ajattelin automaattisesti, ettei tohtori puhu englantia, ja esitin asiani italiaksi. Kun keskustelu allergiaoireista meni minulle kuitenkin liian vaikeaksi, käänsi tohtori keskustelun yht’äkkiä englanniksi! Tohtori ehdotti minulle mustaherukkaöljykapseleita (luulisin), jotka vapauttavat oman kehoni kortisonin tuotannon. Olimme samoilla linjoilla siitä, että ulkoisesti levitettävät voiteet eivät auta, jos ei itse ongelmaa hoideta sisäisesti. Ja luontaisesti, sillä kortisoni on myrkkyä, tohtorin sanoin. Päätimme keskustelun siihen, että katsotaan kapselikuurin jälkeen tilannetta uudelleen.Käynti putiikissa oli jotenkin niin maaginen, että olen ihan varma, että kapselit tulevat toimimaan! Vihdoin pääsin kukkakauppaan, jossa katseeni vangitsivat upeat auringonkukat. Ostin niitä kolme, yksi jokaiselle asukkaalle, mutta vain kaksi mahtui tuohon pullomaljakkoon. Viimeinen meni punaviinipulloon.
Seuraava kuva ei ole yhtä kaunis kuin edelliset, mutta pakko mainita tästä vahingosta, joka minulle perjantaina kävi. Luulin ostaneeni jotain lintua, kunnes pannulla paistaessani ihmettelin lihakimpaleiden muotoja. Yleensä käytän lihaa ostaessani (olin muuten 3 vuotta kasvissyöjä, joten lihan ostaminen ja valmistaminen on minulle muutenkin melko uutta) sanakirjaa, mutta tällä kertaa se unohtui. Tai oikeastaan luotin vaistooni, että coniglio tarkoittaisi kalkkunaa tai muuta siivekästä, mutta ei. Pupuhan se siinä pannullani paistui, piru vie. Ei muuta kuin googlettamaan jänisruokia, ja soveltamaan. Heitin ruskistetut lihapalat mausteiden, sipulin ja herkkusienien kanssa uunivuokaan, ja heitin kämppikseltä pöydälle jäänyttä punaviiniä ja vähän vettä (ei ollut aikaa liemille) perään. Annoin kanin muhia uunissa tunnin ja vielä jälkilämmöllä puolisen tuntia. Aika kuivaa siitä tuli, mutta ihan syötävää.
Lauantaina jatkoin shoppailua, ja käytin mielestäni erittäin viisaasti *** euroa ihonhoitotuotteisiin, vaatteisiin ja kirjallisuuteen. Mentiin kämppiksen kanssa suureen kosmetiikkamyymälään, jossa Cliniquen edustaja istutti minut tuoliin, ja teki iholleni ihmeitä. En oikein pysty kuvailemaan kuinka huonossa kunnossa ihoni oli, mutta nuori nainen oli ihan liekeissä päästessään parantelemaan ihoani. Tai no, ensin pääsi syvä, järkyttynyt huokaus, mutta kun nuoren naisen mentori, keski-ikäinen, tuiman äidillinen, pyylevä matami, tuli katsomaan ja neuvomaan, alkoi homma sujua. Olin aikaisemmin käyttänyt merkiltä ainoastaan poskipunaa, mutta nyt minulla on kaikki meikinpoistoaineesta rasvoihin ja meikkivoiteeseen. Sain lahjaksi vielä ripsivärin, huulikiillon ja ylimääräisen voiteen. Olen vakuuttunut! Valitettavasti aikaisemmin käyttämäni luonnonkosmetiikka teki pahaa iholleni, niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin.
Näin hehkeinä sitä lähdettiin kämppikseni Lenan kanssa tapaamaan muita maahanmuuttajia, jotka Lena oli kutsunut drinkeille expat-foorumin kautta. Meikäläisen asu Rinascimento-nimisestä putiikista Via Torinolla. Törkeen kauniita vaatteita, valmistettu Italiassa, mukavat materiaalit ja sopivat hinnat (mekko 99 e, tekonahkabolero 55 e). Ovesta lähdettyämme ei astuttukaan ensimmäiseen ratikkaan, sillä meidät kutsuttiin ilmaisille kuohuviinilasillisille lähikuppilaan. Puhuttiin menestyksekkäästi italiaa ja tehtiin uusia kavereita paikallisista. Nyt meillä on siis kantis viereisessä korttelissa! Kiitti Fabio-kämppikselle kuvista!
Friday was a perfect day in my neighbourhood. I found a pair of beautiful shoes, sunflowers and some pills to resque my skin. All from my home street!
I thought that the day wouldn’t be a success because I accidentally bought half of a rabbit. For food. I was a vegetarian for 3 years so cooking a rabbit is quite new for me. But I managed to cook a meal out of it. How great!
On Saturday I continued shopping and found the complete outfit for the evening. I also found a relief for my skin problems from Clinique. Not the cheapest day in my life but who cares. The night out was a lot of fun! Me and my roommate Lena met some other ex-pats for drinks and afterwards went dancing. Thanks Fabio for taking the photos!