Keltainen toukokuu

Poikaystäväni on espanjalais-ruotsalainen, ja hänen perheellään on toinen koti Andalusiassa. Pääsin viettämään aikaa siellä viime syksynä, ja viikon päästä taas! Teen tosin ensin yksin pysähdyksen Alicantessa, jossa isäni on viettämässä lokoisia eläkepäiviä, ja jatkan sieltä matkaa Malagaan poikaystävää vastaan.

Matkan aikana poikaystäväni täyttää 25 vuotta, enkä ole keksinyt syntymäpäivälle vielä mitään aktiviteettia. Mitään fyysistä lahjapakettia en siis aio antaa, koska hän ei mitään muuta halua kuin kameratarvikkeita, ja ne on järkevää ostaa hänen firmansa rahoilla. Muuten ohjelmassa on ainakin poikaystävän työkeikka, crossfit-kisojen valokuvaaminen, jonne voisin itse osallistua vapaaehtoisena tuomarina, mutta en halua. Aion sen ajan piileskellä ison aurinkohatun alla juomassa mojitoja, ei kun istua kahvilassa läppärin kanssa ja hakea töitä. En ole vieläkään palautunut traumoista, jotka jäivät viime kerralla espanjalaisia urheilijoita tuomaroidessa. Niin paljon draamaa ja tuomarivihaa sekä painijanselkätoppirusketus.

Matkalla olisi kiva myös itse treenata paljon, jos vain pysyn terveenä. Nyt näitä viime Espanjan-reissun kuvia katsellessa kyllä ihmettelen, että olinko muka niin kipeä, etten kertaakaan viikon aikana pystynyt käymään salilla. Sen verran elämääni tyytyväiseltä näytän. Sitten muistin, että joissain kuvissa piilottelin nenäliinaa kädessäni, ja että nukuimme poikaystävän kanssa melkein koko viikon eri huoneissa, koska herätimme toisemme jatkuvasti yskimällä tai niistämällä. Romanttista.