Terveys ensin

Voi kuinka vapaa ja voimakas olinkaan kaksi viikkoa sitten näissä maisemissa. Nyt ei ole voimista tietoakaan, ja vietän vappuaattoa kotona neljän seinän sisällä vailla juhlatunnelmaa. Viime päivät ovat olleet aikamoista tunnemyrskyä sairastuttuani pahemman kerran. Vierailu italialaisessa terveyskeskuksessa oli jo yksinään järisyttävä kokemus. Jos Suomessa hoitaja sanoisi ”Oh my God!”, kun potilas näyttää kipeää kohtaa vartalossaan, olisi sillä varmasti seurauksia. Ehdin vierailun aikana kaivata ainakin käsidesiä, tulkkia, Suomea ja äitiä. Kaikesta purkautuneesta negatiivisesta energiasta huolimatta tein sairauteni alkupäivinä pari hyvää oivallusta:

1) Terveyttä tulee vaalia aina, ei vasta silloin kun sen menettää, sillä terveys ei ole mikään itsestäänselvyys. Viime aikoina olen kyllä lausunut entistä useammin mielessäni kiitollisuuden sanoja siitä, että olen terve ja voin tehdä haluamiani asioita, kuten treenata kovaa. Sanat eivät kuitenkaan riitä, vaan kehosta (ja mielestä) täytyy muistaa pitää huolta myös terveenä. Kun terveys on koetuksella 

2) Tukiverkko on kaikki kaikessa. Sitäkin, eli ystäviä ja perhettä, pitää vaalia myös vaikeuksien ulkopuolella. Sitten tiukan paikan tullen he auttavat jokainen osaamisensa mukaan. Kiitän koko sydämestäni kaikista neuvoista, huolenpidosta ja tsemppiviesteistä, joita oon saanut niin täältä etelästä kuin sieltä pohjoisesta. 

Nyt olen siis jo paranemaan päin, kun osasivat ne sentään oikean lääkityksen määrätä sillä muuten tragikoomisella sairaalakäynnillä. Vappu menee tänä vuonna kyllä täysin ohi, mutta eipä kai se ilman valkolakkia miltään tuntuisikaan.

Health first.