Vielä kerran Milano

Palasin Milanoon aikaisin tiistaiaamuna. Palasin suoraan kainaloon, josta kuukausi sitten lähdin. Kainalo ei enää tuntunut hyvältä, vaan halusin äkkiä kotiin. Kotiin, jonne minulla ei enää ole avaimia. Vanhan huoneeni uusi asukas päästi minut sisään, ja taas on hyvä olla. Kämppikset huitelevat muualla, mutta onneksi uusikin poika on mukavaa seuraa.

Pää ei oikein pysy mukana vauhdissani. Se ei ainakaan ole täysin läsnä täällä Milanossa. Osa siitä jäi salentolaiselle rannalle aurinkoa ottamaan, ja osa ajatuksista on jo Lapissa hoitamassa asunto- ja opiskeluasioita. 

Reissuun palaan kuvapläjäyksin, mutta sanoja ei luultavasti sille mahtavuudelle löydy. Pidin matkapäiväkirjaa Instagramissa,  http://instagram.com/helenaelisabetg. Matka jatkuu, huolimatta pään ja muun vartalon eri reiteistä. Perjantaina jätän tämän kodin, tällä kertaa pysyvästi, ja vuorokauden mittaisen Helsingin hengähdyksen jälkeen suuntaan Rovaniemelle. Ensimmäistä kertaa viidentoista kuukauden jälkeen. Jännittää.

Mutta se on sen ajan murhe. 

Lempisanontani, josta minun tosin pitää usein itseäni muistuttaa. Että sitä ollaan tässä ja nyt, eikä huomenna tai eilen jossain muualla. 

I’m in Milan but my mind is somewhere else. Part of it is still relaxing on a beach in Salento, and part of it is dealing with official stuff in Lapland. 

I’ll get back to my one-month trip later with photos but in the meanwhile you can check out my travel diary in Instagram http://instagram.com/helenaelisabetg