Aperitivoja ja yökerhoilua
Ystäväni Jenna oli Suomesta visiitillä viime viikonloppuna. Ohjelmaamme kuului runsaasti ruokaa ja juomaa. Tässä Marc Jacobs Cafén tyylinäytteet Cosmopolitanista ja Apple Martinista. Ensimmäistä kertaa otin aperitivolla toisen drinkin. Sen verran tyylikästä oli katsella Marc by Marc Jacobsin muotinäytösvideota ulkoterassilla keskellä kauneinta Breraa drinkkiä siemaillen. Buffetpöydän antimia tuli santsattua moneen kertaan, sillä trendikkään paikan tarjoilut olivat pienen pieniä cocktailpaloja. 60 euroa oli kolmen hengen lasku eli 10 euroa per drinkki. Ei ihan joka viikon juttu.
Nämä sateenpiiskaamat kuvat ovat lauantaiyöltä, jolloin poistuimme Just Cavalli -yökerhosta Parco Sempionelta. Olimme väsyneitä Venetsian päivämatkasta, eikä meitä kutsuttu vip-pöytiin, joten päätimme lähteä melko aikaisin. Sisäänpääsy taviksille maksoi 30 euroa, jonka lisäksi takin sai jättää narikkaan 5 eurolla. Harmitti vietävästi, kun seuraavana päivänä löysimme sisäänpääsyn yhteydessä saamamme juomaliput… Onneksi ei sentään ostettu yhtään juomaa, à 15 euroa. Olisi pitänyt tajuta, että tuon hintainen lippu sisältää juoman, mutta en vielä aina muista kaikkia Italian yökerhosysteemin kiemuroita. Yökerhokulttuuri Milanossa on ihan syvältä. Ei edes itse Roberto Cavallin perustama yökerho ollut mistään kotoisin. Okei, siellä sentään palvelu pelasi, kun baarimikot tulivat vaihtamaan pari sanaa suomea ja poke tilasi taksin, mutta ei käynti siellä silti kovin luksukselta tuntunut. Hienointa oli sisäänkulkureitti, jossa oli Cavallin suosikkiteemaa viidakkoa hyödynnetty. Meikäläisen maksimekko oli siis oivallinen valinta. Otos Jennasta ei näytä tyylitaiturin mieletöntä asua, mutta tunnelma on maaginen.
Tässä ehkä vähän paremmin. Kiitos virkistävästä vierailusta Jenna-rakas!
Maanantai-iltana ennen Pixiesin keikkaa, jonne saatiin englantilaiselta ystävältäni Paulilta liput, menimme spontaanisti crepes-paikkaan, jossa kävin ensimmäisellä Milanon viikollani. Creperia Caffè Vecchia Brera sijaitsee nimensä mukaisesti Brerassa, vain korttelin päässä Marc Jacobsin puljusta. Letut olivat pettämättömän herkullisia, ja drinkit puolestaan petollisen juovuttavia… En olisi Suomessa railakasta opiskelijaelämää viettäessäni uskonut valittavani tästä asiasta, mutta täällä drinkit ovat liian vahvoja! Sellaista välinettä kuin viinamitta ei täällä tunneta, ja vaikka tunnettaisiin, niin kukaan ei välitä. Alkoholipassikaan tuskin on tuttu italialaisille baarimikoille. Neljä senttilitraa tai neljätoista, who cares?! Tässä nuo niin viattoman näköiset mutta ah niin humalluttavat juomat Sangria ja Black Russian, sekä rehelliset kaloripommit crepit (kotipuolessa näitä sanotaan muuten repsuiksi, mutta repsuihin on isälläni ihan oma salainen ohjeensa).
