Poikaystäväni on espanjalais-ruotsalainen, ja hänen perheellään on toinen koti Andalusiassa. Pääsin viettämään aikaa siellä viime syksynä, ja viikon päästä taas! Teen tosin ensin yksin pysähdyksen Alicantessa, jossa isäni on viettämässä lokoisia eläkepäiviä, ja jatkan sieltä matkaa Malagaan poikaystävää vastaan.

Matkan aikana poikaystäväni täyttää 25 vuotta, enkä ole keksinyt syntymäpäivälle vielä mitään aktiviteettia. Mitään fyysistä lahjapakettia en siis aio antaa, koska hän ei mitään muuta halua kuin kameratarvikkeita, ja ne on järkevää ostaa hänen firmansa rahoilla. Muuten ohjelmassa on ainakin poikaystävän työkeikka, crossfit-kisojen valokuvaaminen, jonne voisin itse osallistua vapaaehtoisena tuomarina, mutta en halua. Aion sen ajan piileskellä ison aurinkohatun alla juomassa mojitoja, ei kun istua kahvilassa läppärin kanssa ja hakea töitä. En ole vieläkään palautunut traumoista, jotka jäivät viime kerralla espanjalaisia urheilijoita tuomaroidessa. Niin paljon draamaa ja tuomarivihaa sekä painijanselkätoppirusketus.

Matkalla olisi kiva myös itse treenata paljon, jos vain pysyn terveenä. Nyt näitä viime Espanjan-reissun kuvia katsellessa kyllä ihmettelen, että olinko muka niin kipeä, etten kertaakaan viikon aikana pystynyt käymään salilla. Sen verran elämääni tyytyväiseltä näytän. Sitten muistin, että joissain kuvissa piilottelin nenäliinaa kädessäni, ja että nukuimme poikaystävän kanssa melkein koko viikon eri huoneissa, koska herätimme toisemme jatkuvasti yskimällä tai niistämällä. Romanttista.

Tässä comebackin jälkeisessä artikkelissa luettelen aiheita, joista luultavasti tulen kirjoittamaan. Eli jos mikään näistä yhtään kiinnostaa, pysy kuulolla.

Ulkosuomalaisuus
Vaikka asunkin naapurimaassa Ruotsissa, jossa moni asia on ”ihan niin kuin Suomessa”, niin törmään päivittäin ihmeellisiin asioihin. Sopeutuminen, ”missä on koti” -fiilikset ja stereotypiat tulevat varmasti luomaan kirjoitusaiheita.

Matkat
En matkustele kovin paljon, varsinkaan nyt kun olen työtön, eikä työmatkoja kerry. En ole itse asiassa ikinä käynyt Euroopan ulkopuolella, mikä tulee yllätyksenä monelle tutulleni, sillä vaikutan ulospäin suuremmankin luokan maailmankansalaiselta. Silloin kun matkustan, kyseessä on seikkailu, jossa sattuu ja tapahtuu, ja josta riittää tarinoita kerrottavaksi. Saatan tehdä viimeisen vuoden kohokohdista, Islannin ja Norjan matkoista, matkavinkkityyliset artikkelit. Tai ehkä pikemminkin ”älä tee näitä virheitä” -artikkelit. Upeiden kuvien kera tietty!

Retkeily
Minulla on vahva luontosuhde, joka on muodostunut saaristolaisuudesta ja partiolaisuudesta. Miljoonakaupungissa asuminen ahdistaa aika usein, mutta onneksi Tukholma on meren äärellä, ja asun itse asiassa saarella (Södermalmilla), joten huonomminkin voisi mennä. Tällä hetkellä retkeilyni on pääasiassa lähimetsissä kävelyä ja retkikeittimen kanssa lounaan tekemistä, mutta haaveilen vaelluksista ja pitkistä seikkailuista luonnossa. En ole liittynyt paikalliseen partiolippukuntaan, vaan olen edelleen Suomen Partiolaisten jäsenmaksua maksava jäsen,vaikka viimeisin partioleirini oli kesällä 2016. Onneksi retkeily ja luontomatkailu on vanlife-Instagram-hipstereiden myötä haipissa, ja sen myötä olen itsekin löytänyt uusia puolia luonnossa liikkumisesta. Seuraan monia ruotsalaisia retkeilijä-seikkailija-ulkoilmaihmisiä somessa, mutta en ole oikein löytänyt suomalaisia vastaavia. Sanni Vierelä, Eeva Mäkinen, Julia Kivelä ja Daniel Taipale , kaikki valokuvaajia, ovat seurattujen listallani, mutta lisää olisi kiva löytää. Vinkkejä?

CrossFit
Olen harrastanut crossfittiä melkein 6 vuotta. Olen vieläkin ihan surkea monissa asioissa, ja kuntoni jojoilee samalla tavalla kuin painoni. Nyt olen vaihteeksi aloittanut uuden ohjelmoinnin, jota teen yhdessä salini ”kilparyhmän” kanssa (ei oikeastaan kutsuta sitä kilparyhmäksi, mutta helpoin selittää tuolla tavalla). Olen itse kisannut kahdesti salin ulkopuolella pienissä, ”skaalatun tason” tiimikilpailuissa, eli meillä kilparyhmäläisten ei tarvitse olla kovin kovatasoisia, vaan tärkeintä on into kehittyä ja halu kisata jossain vaiheessa.Vietän naapurissani sijaitsevalla salillani noin 10 tuntia viikossa, joten treenijuttuja tulee varmasti kirjoiteltua.

Työt(tömyys)
Työnhaku vie ison osan ajastani ja energiastani, joten tulen siitä varmasti avautumaan. Toisina päivinä olen into piukeana klo 8 nauttimassa aamiaisseminaarien inspiroivista luennoista ja ilmaisista voileivistä, ja poistun valaistuneena loppupäiväksi muuttamaan maailman ja elämäni suunnan. Toisina päivinä selaan yksin kotona koko päivän LinkedInin, työkkärin, Modeverketin ja muutaman muun sivuston välillä, ja suren miten vaikeaa onkaan olla vieraassa maassa ilman verkostoja, ja poden  pahimmanlaatuista huijarisyndroomaa, koska huijaamallahan päädyin vakituiseen Product Designerin työhön kansainväliseen yritykseen ennen yliopistosta valmistumista.
Olen edelleen muutaman kuukauden työttömyyden jälkeen siinä tilanteessa, etten tiedä mitä haluan tehdä. Täällä Ruotsissa tulee olo, että kaikki coolit tyypit on yrittäjiä, ja että startuppeja popsahtelee kuin sieniä sateella, ja kaikki startupit istuvat cooleissa yhteisöllisissä työtiloissa, joissa on uutuuttaan kiiltävät Ikean työpöydät ja samettinojatuolit ja muistitaulut, minkä tiedän, koska istun itse sellaisessa välillä, kun sain (huijaamalla) ilmaisen kokeilujakson sinne. En kuitenkaan haluaisi yksin perustaa yritystä, eikä minulla edes ole mitään intohimoista bisnesideaa. Eli monipuolisesti jorinaa töistä ja niiden puutteesta luvassa.

Yksinkertainen asuminen
Asun 14 neliön yksiössä, jossa ei ole keittiötä. Jääkaappi, mikro, vedenkeitin, tehosekoitin sekä pieni erillinen keittolevy löytyvät, mutta vesi pitää hakea vessasta ja tiskit tiskata ämpärissä kuten partioleirillä. Tämän piti olla vain väliaikainen ratkaisu, mutta melkein kolme vuotta on aika pitkä väliaika. Olen tänä aikana keksinyt paljon ratkaisuja kompaktiin elämiseen, ja tulen luultavasti jakamaan näitä erinomaisia ideoita täällä blogissa.
En voi myöskään sivuuttaa Tukholman järkyttävän asuntotilanteen päivittelyä. Jos haluat vuokra-asunnon, vaihtoehtoina on elää alivuokralaisena peläten koko ajan että varsinaisen asukkaan parisuhde tai työ ulkomailla ei kestäkään, ja varsinainen asukas tulee takaisin, ja joudut taas seitsemännen kerran kolmen vuoden aikana muuttamaan, ja tällä kertaa laitat ilmoitukseen hintakatoksi 13.000 kruunua/25 neliötä, kun viimeksi 12 tonnilla ei ollut montaa potentiaalista asuntoa. Vaihtoehtoisesti voit olla vähintään toisen polven tukholmalainen, ja vanhempasi ovat olleet kaupungin asuntojonossa yli 30 vuotta, ja voivat vuokrata asunnon, jossa saat asua järkevällä hinnalla, koska itse olet alle kolmekymppinen, ja ollut jonossa vasta 10 vuotta (tai 6, kuten nuorikkopoikaystäväni), eikä sillä saa vielä mitään kolmen vartin matkan säteellä keskustasta. Tai sitten voit olla kuten minä, eli kuulemma onnekas, ja löytää pieni loukku, jonne et voi tuoda vanhempiesi luona vuosikausia säilömiäsi kodintavaroita, koska ei ole keittiötä saati tilaa, mutta ai että, ku on hyvä sijainti ja halpa vuokra. Nonni, siinähän tuli jo artikkelin verran avautumista. Jatkoa seurannee.

Kestävä kehitys
Pohdin kestävyysasioita paljon designer-ammattini puolesta, ja haluaisinkin ehkä työllistyä kiertotalouden ja vastuullisen vaatetusteollisuuden kehittämiseen, enkä välttämättä uusien tuotteiden suunnittelijana, vaan tällä hetkellä kiinnostaa enemmän koko systeemi ja sen muuttaminen, sekä kuluttamisen ihannointiin puuttuminen. Tällä hetkellä minulla on menossa tiedonkeruuvaihe, ja luen paljon ”kiertotalous vaateteollisuudessa” -aiheisia tutkimuksia, jotta ymmärrän mitä on jo tehty, ja ehkä  joku kaunis päivä keksin missä voisin asian parissa työskennellä. Anniina Nurmi tekee hienoa työtä vastuullisen vaateteollisuuden konsulttina, ja täällä Ruotsissakin olen törmännyt vastaaviin titteleihin, mutta itselläni ei ole vielä tarpeeksi kokemusta moiseen. Vaatetukseen ja designiin liittyvien kestävyysaiheiden lisäksi saatan kirjoittaa ihan arkipäiväisistä jutuista, kuten kierrätyksestä ja kuluttamisesta.

Tervetuloa lukemaan!