Neljän vuoden tauon jälkeen, Hellyys on palannut. Kukaan ei luultavasti ole kaivannut tai huomannut poissaoloa, mutta ei se mitään. Kerron kuitenkin mistä syistä alan (jälleen) kirjoittaa blogia juuri nyt.

Haluan ylläpitää suomen kielen taitoani.
Olen asunut viimeiset kolme vuotta Ruotsissa, ja käytän päivittäin enemmän englantia ja ruotsia kuin suomea. Ihan viime aikoina olen huomannut kaipaavani suomen kieltä ja sen monia ulottuvuuksia, sekä alkanut tosissani pelätä, että alan käyttää kieltä ruotsalaisittain.

Lukutaitoa pidän yllä lukemalla uutisia, blogeja ja joskus kirjojakin suomeksi. Kuuntelua suomeksi saan päivittäin, kun kuuntelen YleX:ää ja paria suomenkielistä podcastia (Auta Antti! on parasta lohtua ankeisiin hetkiin). Kirjoittaminen suomeksi jää kuitenkin pääasiassa ystävien ja perheen kanssa viestittelyyn, enkä usko, että WhatsApp-keskustelut ovat paras tapa kirjoitustaitojen ylläpitoon: ”Jep. Katotaan!” ”Paljo maksaa?” ”On, mut usein EMOMina alkutreenistä, ja volyymi jää kuitenki pieneks.”

Minulla on ja saan otettua kätevästi upeita kuvia.
Minulla on nimittäin jotain, mitä ei silloin ollut, kun viimeksi bloggasin: valokuvaajapoikaystävä. Yli vuoden ajan olen saanut nauttia tästä näppärästä parisuhteen kylkiäisominaisuudesta. Minulla on satoja hienoja kuvia ja muutamia videoita, joiden päähenkilönä on minä. Olen ollut aikamoinen linssilude pienestä pitäen, ja tällä tavoin saan edes vähän tyydytettyä tukahdutettua esiintymisvimmaani (lapsuuden näyttelijähaaveet kummittelevat edelleen).

Olen työtön, joten minulla on aikaa.
Olen vaatesuunnittelija, ja muutin Tukholmaan keväällä 2016 työharjoitteluun, joka poiki vakituisen työpaikan urheilualan yrityksessä. Vakituinen työ vaihtui kuitenkin työttömyydeksi vuodenvaihteessa, kun työnantajani emoyhtiö päätti siirtää pääkonttorin Berliiniin, eikä meille työntekijöille suotu mahdollisuutta seurata mukana.

Siitä lähtien olen lähinnä yrittänyt keksiä, mitä oikeastaan haluan tehdä. Tähän mennessä olen keksinyt vain sen, että EN halua olla suunnittelija. En ainakaan halua suunnitella uusia tuotteita tupaten täynnä tavaraa oleville markkinoille. Tein yhden superstressaavan freelance-suunnitteluprojektin alkuvuodesta vain todetakseni, että freelance-suunnittelijuus ei ole minua varten ainakaan juuri nyt.

”Työskentelen” poikaystäväni yrityksessä luovana johtajana tai valokuvausassistenttina tai kahvinhakijana tilanteesta riippuen. Joka tapauksessa minulla on käyttöoikeudet Adobe-lisenssiin, Drive-kansioon ja Trello-tauluun, joten työpanostani kaiketi arvostetaan.

Vaikka koen olevani tosi kiireinen työnhaun ja tavoitteellisen treenaamisen ja muun itseni kehittämisen kanssa, minulla on myös jonkin verran tilaa kalenterissa, ja päätin sijoittaa siitä osan tälle blogille.

Kiva, että löysit tänne Hellyyteen!