Alppikuvat eivät tähän loppuneet

2014-01-01 10.42.48.jpg

2014-01-02 15.13.34.jpg

2014-01-02 15.13.50.jpg

2014-01-02 15.18.53.jpg

2014-01-02 15.26.24.jpg

IMG_1645.JPG

IMG_1572.JPG

IMG_1640.JPG

 

Lisää kuvia Alpeilta! Ensimmäisessä näkymä makuuhuoneeni ikkunasta. Henki taisi salpautua, kun vuoden ensimmäisenä päivänä avasin parvekkeen puuovet päästääkseni valon sisälle. Talossa oli yksinkertaiset ikkunat (joiden ulkopuolella puuovet), ja olin ihan jääkalikkana aina sisällä ollessani. Perheen emäntä eli kämppikseni äiti oli kauhuissaan huomattuaan viimeisenä päivänä ennen lähtöäni, että sängyssäni oli ollut koko ajan vain yksi täkki kahden sijaan. Siitä se kylmyys öisin siis johtuikin! Onneksi moni muu asia, kuten yltäkylläinen vieraanvaraisuus ja luonnon rauha lämmittivät. Vielä on julkaisematta laskettelukuvat. Jätän siis parhaat viimeiseksi.

 

Alps vol. 2. The first photo is from the window of the room where I stayed. Not a bad view to see first in the morning. I still have the photos from the pist to show. They’re amazing so I saved them for the last.

Suhteet Ystävät ja perhe Mieli Matkat

Kuvakertomus Alppikylästä

_MG_1538.JPG

_MG_1540.JPG

_MG_1546.JPG

_MG_1547.JPG

_MG_1556.JPG

 

_MG_1563.JPG

_MG_1567.JPG

_MG_1574.JPG

_MG_1581.JPG

_MG_1582.JPG

_MG_1583.JPG

_MG_1585.JPG

_MG_1587.JPG

_MG_1590.JPG

_MG_1591.JPG

_MG_1594.JPG

_MG_1599.JPG

_MG_1602.jpg

_MG_1607.JPG

_MG_1615.JPG

_MG_1620.jpg

_MG_1617.jpg

_MG_1625.jpg

_MG_1668.jpg

_MG_1671.JPG

_MG_1628.JPG

 

Haikeana muistelen noita rentoja päiviä vuorilla, kun luonnoskirjaa täytän keskellä yötä. En ole ehtinyt muokata, enkä juurikaan karsia kuvia. Kaikki aika menee pyöräilyvaatetustehtävän inspiraatiokuvien karsimiseen tätä nykyä. Parhaat otokset, jotka otin kännykällä laskettelurinteestä, säästän toiseen postaukseen, jossa voisin jopa muutamalla sanalla kertoa tuosta maagisesta matkasta Italian Alpeilla.

Sen verran sanon, että osa kuvista on otettu pikkuruisesta vuoristokylästä, jonne matkaamista koitettiin ensin lumisen metsän läpi jyrkkyydeltään pystysuoraa lähenevää ”reittiä” pitkin. Onneksi oli pulkat mukana, ja päästiin kovaa vauhtia alas kaksi yhdessä kyydissä. Autoilla jatkettiin matkaa, enkä olisi voinut olla enemmän kauhuissani, kun minä ja kolme muuta aikuista ahtauduttiin Mini Cooperin kyytiin ja ajettiin jyrkkää, kapeaa ja hemmetin liukasta tietä pitkin ikuisuuksilta tuntuvan ajan. Tie oli juuri sellainen kuin elokuvissa tai seikkailudokumenteissa olin nähnyt. Taisin istua vielä pelkääjän paikalla, mutta mutka mutkalta kauhuni muuttui innostukseksi kämppikseni taitavasti ohjatessa meidät perille. Se vasta jännää oli kun tiellä tuli vastaan auto. Eikä niitä tullut yks eikä kaks, vaan ainakin kolme. Jomman kumman oli pakko peruuttaa lähimmälle hieman leveämmälle kohdalle tietä, eli että peilien välissä oli ohitettassa edes se sentin matka. Italialaisesta autoilusta opin monta asiaa. Kaikilla on pieni auto, ja syystä. Alppikylien kapeilla kujilla tai vuoristoteillä ei millään amerikanraudalla ajeltaisi. Eikä parkkeerattaisi niin kuin italialaiset. Toiseksi, italialaiset ovat aika näppäriä kuskeja. Parkkeeraavat pienimpäänkin rakoon, ja mitä siitä jos vähän naapuria raapaisee. Pääasia, että saa oman auton parkkiin. Onnettomuuksia en ole liikenteessä nähnyt kuin yhden, ja sekin oli kaatunut skootterikuski. Ja lisäksi, kukaan ei käytä turvavyötä. Tähän en kyllä vielä ole lähtenyt, enkä lähde.

 

Photos from Alp villages.

Italians are crazy but talented drivers. That’s how I got my way to the mountain village up there somewhere.

Suhteet Oma elämä Mieli Matkat