Huomenna alkaa rullaamaan kurssit yliopistolla. Toivottavasti minäkin olen valitsemillani kursseilla viimeistään tiistaina. Sitähän varten tänne tultiin, vaikka mielelläni lököttelisin vielä viikon. Kursseille ilmoittautumista ei ole tehty vaihto-opiskelijoille turhan helpoksi, vaan totuttuun tapaan pitää senkin asian kanssa vääntää. Ensin pitää tehdä netissä kurssivalinnat (ehei, tietenkään kaikki kurssit, jotka näkyy muualla, kuten lukujärjestyksessä ja kurssitarjottimella eivät ole kurssien valinnassa mukana, ja joistain kursseista ei ole muuta tietoa kuin kurssin nimi), sitten samat tiedot kansainväliseen Learning Agreementtiin, ja seuraavaksi tulostinta metsästämään. Tein perjantaina vähän tutkimusta etukäteen, ja luulen tietäväni missä saan huomenna mustetta paperille. PoliPrint-nimisen palvelun pitäisi aueta aamulla klo 8. En kai kuulosta yhtään skeptiseltä? Paperit kainalossa marssitaan kansainvälisten asioiden toimistoon hyväksyttämään kurssisuunnitelma, ja onnekkaassa tapauksessa jonotusaika on alle tunnin. Siihen mennessä kurssi, jolle palavasti haluan osallistua, on ollut käynnissä monta tuntia. Onneksi italialainen huithait-asenne on jo hieman tarttunut minuun, enkä osaa stressata moisesta. Kaikki selviää kyllä. Aikanaan.

Jos meinaa alkaa stressata, voi vaikka rentoutua joogaamalla. Kävin uuden ruotsalaisen ystäväni kanssa perjantaina testaamassa Vinyasa-joogatuntia Metamorphosis Studiolla. Vinyasa on yhtä kuin astangajooga, jota olen aikaisemmin kokeillut pari kertaa Rovaniemellä. Koska saavuimme studiolle viime tipassa, emme ehtineet jututtaa ohjaajaa ennen tuntia ja vihjata paikalla olevan huonosti italiaa ymmärtäviä osallistujia. Ohjaaja oli simpsakka, kolmevitosissaan oleva italialaiskaunotar, joka herätti kunnioitusta pelkällä olemuksellaan. Yllättäen tunnilla soi musiikki. Sellainen rauhallinen joogamusiikki, mutta kuitenkin ylimääräinen häiriötekijä muutenkin keskittymistä vaatineeseen tuntiin. Ensinnäkin, astangajooga ei ole mitään venyttelyä. Olin hiestä märkä jo kymmenen minuutin jälkeen, ja vieressä ruotsalainen näytti olevan samassa jamassa. Toisella puolellani oli peili, mikä ei myöskään helpottanut keskittymistä yhtään. Hengittäminen jäi sivuseikaksi, kun kaikki energia meni italiankielisen höpötyksen ymmärtämiseen (silloin tällöin ymmärsin joitain ruumiinosia, mutta en sitä, mitä niiden kanssa pitäisi tehdä), ohjaajan ja muiden osallistujien vilkuiluun ja siihen itse liikuntaan. Kovin rentouttava tunti ei siis ollut, mutta hauska kokemus. Olin yllättynyt kuinka hyvin muistin liikesarjoja ja pysyin perässä ihan hienosti. Ohjaaja tuli tunnin jälkeen juttelemaan hyvällä englannilla, ja yllättyi puolestaan siitä, että olin joogannut niin vähän aikaisemmin. Meni kuulemma niin hyvin. Joogan jälkeen käytiin ruotsalaisen kanssa japanilaisessa ravintolassa syömässä. Siinä vasta sössimistä olikin, kun suomalainen, ruotsalainen ja japanilainen yrittävät puhua keskenään italiaa…

Haluaisin aloittaa joogan Crossfitin vastapainoksi ja tueksi, mutta en tiedä riittääkö rahat. Harrastaminen on kallista Milanossa. Suunnittelin jo kiertäväni koko vuoden vain ilmaisilla kokeilutunneilla, hih.

Matkalla joogaan.

Ja näkymä samasta kohdasta toiseen suuntaan. Nättejä puita. Pieniä autoja.

Lauantaina olin reippaana klo 11 toisella CrossFit OnRamp-tunnilla. Meitä oli tällä kertaa 3, minä ja kaksi miestä, joista kumpikaan ei ollut maanantain tunnilla. Ohjaaja oli tällä kertaa Jgor, jonka valmennustyylistä pidin edeltäjäänsä enemmän. Ehdittiin tunnissa vaikka mitä. Foam rollailua, lämmittelyä, perusliikkeiden harjoittelua ja lopuksi 5 min amrap. Koko ajan mentiin, ja vaan kerran pidettiin joku puolen minuutin juomatauko. Mua ei haitannut lainkaan, että tuntia seurasi kolme miestä, jotka tekivät muistiinpanoja. Lienevätkö tulevia valmentajia, toivottavasti. Vedin nimittäin aikas hyvin! Kun harjoiteltiin overhead squatia, Jgor käski mun tehdä 15 kg tangolla, kun miehet teki pelkällä kepillä. Amrapissa (10 deadlift – 10 sit-up – 10 push press) vedin ihan täysillä ja varmaan pari kierrosta enemmän ku kaverit vieressä. Ilmeisesti näytti vakuuttavalta, sillä Jgor kysyi oonko harrastanut CrossFittiä aikaisemmin, ja lopuksi sain selkääntaputuksen ja ”good job”-toivotuksen. Oujee.

Ehkä joku kerta uskallan ottaa sisälläkin kuvia.

Illalla menin ekstemporee kämppikseni kanssa aperitivolle Mom’s Café -nimiseen tunnelmalliseen kuppilaan. 5 euroa kustansi lysti eli lasi viiniä ja seisova pöytä. Olin juuri päättänyt italialaisesta ruokakulttuurista huolimatta noudattaa tiukkaa täyspaleota. No ei siellä muuta ollutkaan kuin leipää. Ei oikein ollut muita vaihtoehtoja kuin maistella pöydän antimia. Tajusin jotain todella oleellista. Leipä on pahaa! Voin taata, että tuo paikka, jossa oltiin on huippulaatuinen, ja ruoka maistui uskomattoman hyvältä. Tai no leipien kohdalla niiden sisältö: erilaisia kinkkuja, rucolaa, aurinkokuivattua tomaattia… Mutta leipä ylipäätään, eihän se maistu miltään! On vaan kuivaa ja vaivalloista syötävää. Ja maha tuli tietysti kipeäksi. Ruisleipä maistuu hyvältä, sen myönnän. Mutta en sitäkään kyllä ruokavaliooni kaipaa. Enemmän haittaa kuin iloa. Yllättävän helppoa on ollut noudattaa paleoa Italiassakin. Gelatosta en aio luopua kokonaan, mutta säästän sen erityisiin hetkiin. Mutta itse asiassa kun mietin, niin täällä maitotuotteet eivät ole aiheuttaneet ainakaan välittömiä oireita. Lehmäthän ovat täällä eri sorttia kuin Suomessa, ja osa maistamistani maitotuotteista on ollut muusta kuin lehmästä. Buffalonmaitoa on tullut kokeiltua jogurtissa ja juustossa. Eikä tuntunut missään. Jipii! Mutta toki, sokerihan se suurin paholainen on, ja sitä on kuulkaa ihan joka paikassa täällä.

Tällaisesta automaatista kävin keskellä yötä ostamassa buffalojogurttia. Oli pakko kokeilla. Viereisestä automaatista italialainen kämppis täytti tyhjän pullon maidolla. Omituisia systeemejä täällä. Pari päivää ihmettelin, kun kämppis kysyi haluanko tulla mukaan hakemaan maitoa siinä puolenyön maissa. Sitten uteliaisuus voitti, ja oli pakko mennä katsomaan mistä oikein on kyse. Maitoautomaatti ilmeisesti täytetään myöhään illalla, joten silloin maito kannattaa käydä hakemassa. Noita itsepalvelukauppoja on täällä joka paikassa. Sellaisina yllättävinä syvänteinä rakennuksissa.

Jaa, eiköhän se ollut siinä. Buonanotte!

Tai sittenkin vielä pari oleellista juttua.

”Älä herätä kämppiksiä” -aamiainen ennen CrossFittiin lähtöä omassa huoneessa nautittuna. Toisin sanoen smoothien tekeminen tehosekoittimella ei tullut kysymykseen klo 8 lauantaiaamuna. Keitettyjä munia ja ruususuolaa, porkkana pinaattipedillä, vadelmia ja karhunvatukoita, manteleita ja banaani. Etiopialaista luomukahvia mutteripannulla keitettynä ja kookosmaitoa sekä -öljyä. Viimeksi mainittu pelasti myös mun ihoni, joka on ollut ihan jäätävässä kunnossa Milanoon muuton jälkeen. Kookosöljyä naamaan siis ulkoisestikin.

Olio di cocco. Tuo purnukka ei kauaa mun käytössä kestä.

Kuusi koalakaveria lampussa huoneeni australialaisen asukkaan jäljiltä. Noiden pohjalta pitäisi varmaan alkaa sisustaa tätä huonetta.

Vinyasa yoga, CrossFit and aperitivo in Mom’s Café, that’s what my weekend was all about. I was rocking in both exercises. Not so much in aperitivo wich included bread, bread and more bread, that I don’t want to eat. 

I will not give up my Paleo diet even in front of the Italian cuisine. Maybe a pizza once in a while but I really don’t miss grain or dairy products to ruin my health. Buffalo milk seems to work for me as well as goat milk.

Happy things. Coconut oil saved my skin and koala friends keep me company in my room. I really should do some decorating here.