Via Saprin varrella

En mennyt eilen Crossfittiin, sillä sairastuin ihmeelliseen kurkkukipu-, yskä- ja päänsärkytautiin. Sama tauti iski myös molempiin kämppiksiin. Itse paranin lähes kokonaan kevyillä 13 tunnin yöunilla, joiden jälkeen olikin jo kiire kiipeilemään. Ruotsalainen poika, jonka tapasin Crossfitistä lähtiessä, kutsui minut boulderoimaan (seinäkiipeilyä ilman valjaita). Olin aikaisemmin käynyt boulderoimassa vain muutaman kerran, mutta kiipeily on laji, jota haluaisin harrastaa enemmänkin. Jonain päivänä olisi mahtavaa kiipeillä ulkona. Way Out-nimisessä monitoimiliikuntapaikassa, jossa tänään kävimme, olisi mahdollista osallistua boulderointikursseille. Tekniikkani vaatisi kyllä hiomista, mutta en tiedä, onko tässä aikaa kaikelle. Huomenna joogaa kokeilemaan. Olenko mä huono Erasmus-opiskelija, kun mieluummin etsin sopivia liikuntaharrastuksia kuin biletän? Kai niiden bileidenkin aika vielä tulee.

Way Out oli mielestäni mukava paikka. Sieltä sai kengät lainaksi, ja ensimmäinen kerta oli ilmainen. Ruotsalainen osti paikan päältä magnesiumia, jota sain käyttää, mutta pitäisi kyllä itsekin ostaa. En vain ole mistään löytänyt sitä paloina, enkä tuonut Suomesta omaa mankkaa mukanani. Tuollakin myytiin vain jauheena, ja lisäksi oli jotain geelijuttua. Korkein seinä oli 8 metriä korkea, mutta sen seinän edessä oli vain litteä matto, joten se oli tarkoitettu valjaiden kanssa kiivettäväksi. Oli kyllä hauskaa pitkästä aikaa kiipeillä, vaikka kroppa olikin hieman uupunut köhästä. Ilmeisesti paikassa ei ollut mitään aikarajoitusta, tai ainakin me saatiin yli 2 tuntia olla ilman että ketään tuli häätämään pois. Suurin osa ajasta meni tosin höpöttelyyn. Seinien reitit oli merkitty yhtä sekavalla ja epäloogisella tavalla kuin kaikki asiat Italiassa, joten menin ihan omia reittejä.

Tällä kertaa löysin perille bussilla ja raitiovaunulla nopeasti, ja minulla oli runsaasti luppoaikaa ennen sovittua tapaamisaikaa. Naapurusto ei ollut mitään maailman kauneinta aluetta, mutta mielenkiintoisia, kuvan nappaamisen arvoisia juttuja oli matkallani ratikkapysäkiltä Way Outille runsaasti. Jep, tältä siellä näytti.

 

Yesterday I had to skip the Crossfit because of an illness but today I went bouldering with a Swedish guy. Bouldering was so much fun though I’m not very good at it, yet. I’ve been doing it like for 5 times in my whole life. Tomorrow it’s time for yoga. I love free trials. But am I a bad Erasmus student if I prefer searching new hobbies to partying?

This is what it looked like on my way to the bouldering place called Way Out.

2013-10-03_14.30.02.jpg2013-10-03_14.31.53.jpg2013-10-03_14.32.29.jpg2013-10-03_14.37.38.jpg2013-10-03_14.39.03.jpg2013-10-03_14.40.34.jpg2013-10-03_14.42.19.jpg

Suhteet Oma elämä Liikunta Matkat

Lokakuu se saapui Milanoonkin

Mmm, käytiin äsken eli kymmenen aikaan illalla kämppisten kanssa naapuruston parhaassa gelateriassa iltajäätelöllä. Ei varmaan tarvitse erikseen mainita miten taivaallista gelatoa täällä saa. Minun ja englantilaisen kämppikseni mielestä oli hulvattoman hauskaa se, että kun Englannissa mennään tiistai-iltana pubiin ja Suomessa omaan sänkyyn nukkumaan, oli pikkuruinen jäätelöbaari suosittu kohtauspaikka.

Olen alkanut jo oppia italialaisille tavoille ruokailurytmini kanssa. Tänään söin kotona aamiaiseksi smoothien ja mutteripannukahvia (meillä on myös espressokeitin, mutta tykkään juoda kotikahvini isona, kun ulkona saa kumminkin siemailla minikahveja), lounaaksi riisiwokkihässäkkää noin kahden aikaan, ja seuraavaksi vasta illallisen puoli yhdeksältä. Ja sitten vielä jäätelöä. Olin mukamas niin kiireinen kierrellessäni kaupungilla etsien urheiluvaatekauppoja (joka paikassa myydään juoksukenkiä ja jalkapallokamaa, mutta urheilurintsikat ovat kiven alla), etten ehtinyt syödä.

Huomenna on kampuksella Welcome Day, josta riennän suoraan (luultavasti vähän kesken kaiken) Crossfit-salille Bicoccaan. Tuolla salilla on sellainen perin italialainen, epälooginen systeemi, että netissä kuka tahansa voi ilmoittautua kurssikalenterissa näkyville tunneille. Tämä toimii ehkä myöhemmin, kun olen käynyt OnRamp-kurssin ja maksanut kuukausimaksun, mutta kun sama systeemi on olemassa OnRampillekin. Eli maksettuani kurssin, voin käydä OnRamp-tunneilla 3 kertaa. Ne eivät kuitenkaan ole tietyt kerrat saman ryhmän kanssa, vaan voisin mennä seuraavan kerran vaikka kahden viikon kuluttua. Mielestäni tässä on pieni ongelma, koska mitä jos seuraavalla OnRamp-tunnilla, jolle menen, tehtäisiinkin täysin samoja juttuja kuin ekalla kerralla. Ei mitään järkeä. Menen siis varmuuden vuoksi huomenna ja luultavasti lauantaina käyttämään jäljellä olevat tuntini, jotta pääsen osallistumaan normaaleille tunneille. Ja sitä vaan, että miten ihminen, jolla ei ole mitään kokemusta Crossfitista tai vastaavasta, voisi kolmen kerran jälkeen pysyä porukan mukana tavallisella CF-tunnilla, jolle voi kuka tahansa osallistua? No, kaikki selviää aikanaan, ja viikon (vasta!) Italiassa asumiseni aikana olen jo tottunut siihen, ettei asioita tehdä järkevimmällä mahdollisella tavalla.

Ilma täällä kylmeni ihan yht’äkkiä, ja nahkatakille on ollut käyttöä. Se ei silti estä yöllisiä gelatohetkiä. Lokakuun pitäisi olla sateisin kuukausi Milanossa ainakin jonkin löytämäni keskiarvon mukaan. Ihan mukavaa, että syksy alkaa, mutta sateita en kuitenkaan liiemmin kaipaa. Haluaisin nimittäin vielä kävellä kilometrikaupalla löytöretkeilemässä pitkin Milanoa, ja se on mukavinta leppoisalla säällä. Tänään kannoin kameraa mukanani, mutta olin melkein koko päivän todella rumalla alueella, missä ei ollut mitään kuvattavaa. Illalla käväisin kuitenkin vielä Duomon ja Castello Sforzescon liepeillä.

 

It’s never too late for a gelato (ice cream). 1st of October 10 o’clock in the evening was just the right time for me and my roommates to go to the best gelateria of the neighbourhood. And there were a bunch of other people too.

Tomorrow Welcome Day at the campus and then Crossfit for the second time.

Some photos from today’s walk.

 

_mg_1187.jpgEdessä Giuseppe Garibaldin patsas. Taustalla Castello Sforzesco. Linna siis. Pitäisi käydä lähempää katsomassa.

The statue of Giuseppe Garibaldi in the front, Castello Sforzesco in the back.

_mg_1191.jpgDuomon aukiolla on aina porukkaa.

Piazza del Duomo is always crowded.

_mg_1192.jpg”Che ore sono?”

_mg_1194.jpg#L1F3 luki sukellusveneen kyljessä ja niin luki myös alueella patsastelleen parivaljakon mustissa trikoissa. Aikamoinen tempaus. Ei mitään käryä mistä hyvästä. Koitin googletella, mutta tähän aikaan illasta en enää jaksa lukea italiaa. Joku Walk Of Life-tapahtuma täällä ainakin on ollut, joten saattaa liittyä siihen. Ja jos ei kuvasta saa selvää, niin siis keskellä yhtä Duomolta lähtevää sivukujaa nousee maasta sukellusvene, jonka tielle on osunut pieni Smart-auto. Aika pysäyttävä näky oli siinä kaikkien kauniiden vanhojen rakennusten keskellä.

Some performance or event was going on. #L1F3 was the name of it but that’s all I know. A bit shocking to see this chaotic view in the middle of all the beutiful buildings.

Suhteet Oma elämä Hyvä olo Matkat