Ou jee, vihdoin pääsin aloittamaan kauan odottamani harrastuksen, Crossfitin. Tutustuin Crossfittiin ja ylipäätään toiminnalliseen harjoitteluun vuosi sitten, kun minulla oli personal trainerina liikunnanohjaajaksi opiskeleva Pekka. Noista ajoista voi lukea lisää vanhasta Hop Hop -blogistani täällä Lilyssä. En kuitenkaan Suomessa asuessani päässyt aloittamaan Crossfittiä, sillä Rovaniemellä, jossa asuin ei siihen ollut mahdollisuutta. Jokin sisäpiiriporukka urheiluopistolla harjoitteli crosstraining-metodein yhdessä, mutta en tiennyt, miten ryhmään pääsisi mukaan. Olen itsenäisesti tehnyt wodeja netistä oppimieni juttujen ja Pekan neuvojen mukaan, ja crosstrainingistä on tullut minun tapani treenata. Myös siskoni on nykyään crossfittaaja (voiko tällaista termiä jo nykyään käyttää?), ja hänen kanssaan tulee eniten jaettua treenijuttuja. Yksin treenaaminen ei kuitenkaan sovi minulle alkuunkaan. Voin käydä pitkillä juoksulenkeillä yksin, mutta korkean intensiteetin treeneihin tarvitsen tsemppiä ryhmästä. Siksi Crossfit.

Jo ennen kuin vaihto-opiskeluni varmistui, tsekkasin Milanon Crossfit-salit. Asiat tärkeysjärjestyksessä ja sitä rataa. Valitsin Crossfit Bicoccan ajantasaisten nettisivujen ja komeiden valmentajien takia. Rehellisyys kunniaan. Näillä toimivilla nettisivuilla on siis kuvat valmentajista. Ei tosin siitä, joka meitä tänään valmensi. Eli ei ehkä sittenkään aivan ajantasaiset sivut. Löysin myös kesällä ihan sattumalta suomalaisen blogin, jonka kirjoittaja oli myös Milanon-vaihtonsa aikana käynyt kyseisellä salilla.

Sijainniltaan Crossfit Bicocca ei ole minulle ihanteellinen, sillä matka kestää julkisilla noin tunnin. Tänään minulle tuli hirveä kiire, sillä eksyin vähän matkalla. Kysyin jopa tietä kolmelta eri henkilöltä (italiaksi!), mutta kukaan ei tiennyt tietä, jota etsin. Lopulta löysin oikean tien, ja iso kyltti Reebok Crossfit Bicocca -tekstillä varustettuna opasti minut perille. Tyypilliseen milanolaiseen tapaan rakennukseen mentiin sisäpihan kautta, ja sitten portaat alas kellariin. Luulin jo, että myöhästyn ja joudun tekemään joku sata burpeeta, mutta vastaanottotiskillä vallitsikin kaaos, joten en ollut ainoa sekoilija. Maksoin kurssin (100 euroa), ja kipitin saliin.

Ilmeisesti minua jo odotettiin, koska sain heti käteeni kepin ennen kuin ehdin edes tajuta, kuka on valmentaja, ja ketkä mun kurssilla. Boksissa alkoi samaan aikaan toinen ohjattu tunti (ei OnRamp), ja meitä olikin vain viisi plus valmentaja. Minä ainoa nainen. Ei valittamista. Oltiin onneksi selin toiseen ryhmään, mutta vilaukselta näin, että tunnin loppupuolella salissa oli enemmän paidattomia kuin paidallisia miehiä. Naisia tais olla pari kappaletta, mutta valikoiva katseeni ei edes noteerannut niitä.

Valmentaja sanoi minulle käsipäivää, mutta paniikissa unohdin hänen nimensä saman tien. Komea ja parrakas oli hän. Tehtiin ekalla tunnilla ainoastaan perusliikkeitä yksi kerrallaan; squat, front squat, overhead squat, shoulder press, push press, push jerk ja deadlift ainakin, mutta ilmeisesti jotain jäi vielä läpi käymättäkin. Liikkeistä käytettiin englanninkielisiä termejä, joten pysyin ihan hyvin perässä, ja tietysti body language on aika oleellista tällaisissa jutuissa. Ei siis tehty mitään wodia, mihin olin vähän pettynyt, sillä olin ennen lähtöä tankannut kahvia kookosöljyllä ja kunnon sapuskat. Hinkattiin asentoja ja liikeratoja niin pitkään, että yhtäkkiä tunti vaan loppui, kun toinen ryhmä alkoi rynnätä sisään saliin. No, tapaan luultavasti samat naamat keskiviikkona, ja silloin voisin koittaa olla ajoissa.

OnRamp-kurssi kestää täällä vain 3 tuntia, mikä on siis todella vähän (jo hintaankin nähden). Tarkistin oikein asian tänään paikan päällä, kun en ollut varma, olinko ymmärtänyt nettisivujen italiankielisen tekstin oikein. Toisaalta, pääsenpähän sitten pian tositoimiin. Iloisena lähdin kotimatkalle, jolla jouduin puhumaan vähän ruotsia saadessani matkaseuraa ruotsalaisesta komistuksesta, joka lähti samalla ovenavauksella Crossfit-salilta. Vaihdoin aika nopeasti englantiin, sillä jostain kumman syystä ruotsi ei nyt taivu Milanossa asuessa.

I started the Crossfit OnRamp course today. I’ve been wanting to do it for a long time but I didn’t have a chance to do it in Finland. Crossfit Bicocca is the name of the box and I think I will be spending a looooot of time in there. Shirtless men you know.

Functional training and crosstraining is something I’ve been doing individually for a while now. But Crossfit as a group exercise definitely suits me better that training alone. Today there were me + 4 men in the OnRamp course. The trainer was also a guy. A really nice (looking) one. We didn’t do any WOD which was a bit of a disappoinment to me. We only practiced the basic movements with a stick; squat, front squat, overhead squat, shoulder press, push press, push jerk and deadlift. We did ran out of the time a bit so I think the trainer had also something other in his mind. But next time then.

Ja vielä pari kesällä otettua kuvaa, jotka etäisesti liittyvät aiheeseen, liikuntaan. Ei kuvia tältä päivältä, sori.

These photos were taken in the Summer. Sorry, no photos of the shirtless men from today.

”Miesten paita” Intersportin myyjän mukaan. Aika pinkeenä käy. Se on Reebok Crossfit -mallistosta.

The Reebok Crossfit shirt was sold to me as a men’s shirt. Am I that broadshouldered?

Ja tässä olen yksityisissä rantatreeneissä. Burpeita en tehnyt noin kovilla kallioilla.

And this is from my private beach training session. Something else than burpees on those rocks.