Alle kaksi viikkoa sitten saavuin tähän asuntoon pelkän matkalaukun ja selkärepun kanssa. Suoraan Italiasta vailla huolta kahden suuren huoneen kalustamisesta. Oli outoa, mutta samalla täysin luontevaa palata pohjoiseen 15 kuukauden jälkeen. Muutin taloon, jossa olin vieraillut monta kertaa kateudesta vihertäen, ja nyt sain talosta oman paikkani. Ulkoroskiksen vierestä löytyi heti samana päivänä oikein hyvä, mutta jollekin arvoton sänky. Minulle se merkitsi paljon. Vielä enemmän merkitsee kämppiksen, naapureiden ja muiden ystävien avuliaisuus, enkä ole hetkeäkään joutunut tuntemaan kaipuuta jonnekin muualle. Tiedätte kyllä minne. Nyt minulla on jo toinenkin sänky (kaksi ilmaista sänkyä viikossa!), jonka kanssa samasta osoitteesta tuli työ- ja yöpöydät. Kiitos ystävä naapurissa! Vaaterekki on toiselta ystävältä, ja matto, jakkarat sekä verhot kirpparilta, pilkkahintaan tietysti. Kun Milanosta lähetetyt paketitkin löysivät luokseni, on minulla jo kaikki mitä tarvitsen. Polkupyörää kaipaan Etelä-Suomesta, mutta ilmankin pärjään pari viikkoa. Olipa ihanaa aloittaa sisustaminen puhtaalta pöydältä, tai lattialta oikeastaan. Oikeat tavarat vain ilmestyvät jostakin juuri kun niitä tarvitsen. Tavarapaljous ahdistaa minua nykyään, enkä halua enää täyttää tilaani tavaralla. Maalaushommiin saatan ryhtyä jossain vaiheessa, mikäli turkoosi, Välimerestä muistuttava seinä alkaa ottaa päähän.

My new home. I want to remind that I came straight from Italy, and my two big rooms were empty, so all the stuff is gathered here in just two weeks. All the right things, like two beds for free (for for me and one for my guests), just appear to me just when I need them. I let the turquoise walls to remind me of the Mediterranean for a while but at some point I may paint them white.