Pinaatticrepes

Sain eilen päivällä päähäni, että teen illalla pinaattilettuja suolaisella täytteellä. Tämän herkullisen ajatuksen voimin jaksoin aivan karmean CrossFit-treenin. Tekniikkana harjoiteltiin penkkipunnerrusta pitkiä sarjoja. Metconina kunnon hapotus:

 

6 kierrosta

2 min työtä / 2 min lepo

 

200 m juoksu (ulkona)

10 seinäpallonheitto (6 kg pallo naisilla)

maksimi määrä burpeita

 

Burpeet laskettiin ja niistä syntyi tulos. Käykää lukemassa meidän boksin seinältä. Liian säälittävä täällä julkaistavaksi. Kolmen treenipäivän jälkeen tänään lepo.

Niihin pinaattilettuihin.

Kun stressaava kuukausi opintojen kanssa päättyi, halusin jälleen ryhdistäytyä ruokavalioni kanssa. Tuli aika monta pizzaa, paninoa ja pasta-annosta vedettyä, ja olo oli sen mukainen. Jälkiviisaana voin sanoa, että jos olisin syönyt oikein (siis siten, minkä olen itselleni todennut sopivaksi ruokavalioksi), olisin varmaan jaksanut tammikuun paremmin. Nyt oli aika rankkaa niin fyysisesti kuin henkisesti.

Mutta helpostihan se kelkka taas kääntyi. Olen taas niin innoissani ruuanlaitosta ja puhtaasta syömisestä. Koko ajan tekisi mieli vaan kokata. Ja treenata.

Nämä pinaatticrepesit syntyivät ihan omasta päästäni käyttämällä niitä aineksia, joita kaapista löytyi. Olen varma, että jollain on parempi gluteeniton ja maidoton pinaattilettuohje, sillä näiden koostumus oli hieman turhan hajoava. Eivätkä ne oikeastaan normaaleilta pinaattiletuilta edes maistuneet. Mutta superhyviltä silti!

 

 

Taiteellisesti lautaselle aseteltu raaka kesäkurpitsa ei säilynyt ruokapöytään asti, sillä söin sen nälkääni kokatessani.

 

Okei, eli käytin lettutaikinaan suurin piirtein:

 

pari kourallista tuoretta pinaattia (pakasteversio käy varmasti ihan yhtä hyvin, asuinmaastani johtuen täällä tuota tuoretta on aina saatavilla)

kaksi kananmunaa

iso loraus (varmaan vajaa desi) riisimaitoa (yleensä kaapissani on joko tätä tai kookosmaitoa)

kookosjauhoja (laitoin liikaa, 1-2 rkl on varmaan sopiva määrä)

suolaa (mulla oli Himalajan ruususuolaa, mikä on vissiin lähinnä raakasuklaaseen sopivaa)

 

Kaikki jollain sekoittimella sekaisin. Mun blenderi on aivan surkea. Ostettiin se entisen kämppiksen kanssa harhaluulolla ”se näyttää tehokkaalta, se on varmaan tehokas”, mutta joskus löydän puolikkaita banaaneja pohjalta.

Jätin lettutaikinan turpoamaan siksi aikaa, kun valmistin täytteen.

sieniä

naudan jauhelihaa

sipulia

mausteita (käytin mustapippuria ja basilikaa muistaakseni)

 

Paistoin ensin sienet ja sitten lihan ja sipulit. Varmaan, jos olisi enemmän ehjiä paistinpannuja, voisi lettuja paistaa samaan aikaan näiden rinnalla, etteivät kerkeä jäähtyä.

Isälläni on pravuuriruokalaji, joita meillä kutsutaan repsuiksi, sillä crepes ei oikein taivu ranskan kieltä taitamattomien suomalaisten suussa. Ne ovat siis crepesejä (crepejä? kato nyt! repsuja taipuu paljon paremmin) eli täytettyjä lettuja, joihin tulee ihan törkeän hyvä jauheliha-sienikastike-täyte. Tämä minun täytteeni oli melkoisen kuivakka siihen verrattuna. Joku päivä pitää kyllä pölliä isän resepti, vaikka tietenkään en repsuja yhtä hyvin osaisi tehdä. Sen verran suurpiirteistä tämä meikäläisen ruuanlaitto.

 

 

Tämä oli ensimmäinen lettu. Liian paksua tavaraa, joten tämän jälkeen lisäsin riisimaitoa. No viimeiset kaksi lettua hädin tuskin pysyivät kasassa, sillä kahden kananmunan voima ei enää riittänyt sille jauho- ja maitomäärälle (oma teoriani). Paistoin letut muuten poikkeuksellisesti voissa, sillä ajattelin sen tuovan enemmän aitojen lettujen tunnelmaa (vai makua, ruuasta kun puhutaan). Voita minulle jäi, kun tein pari viikkoa sitten masaliisaa (suom. mokkapalat, olen porilainen) illallisvieraille jälkkäriksi. Uutta ruokaa kohden kriittiset italialaiset ja muun maalaiset pitivät masaliisasta, mutta söin silti itse puoli peltiä seuraavien kahden päivän aikana, kun tuli yllättäviä sydänsuruja. Voisinpa unohtaa. Surin syömisestä huolimatta. Tietysti.

Takaisin aiheeseen. Eli yleensä paistan kaiken kookosöljyssä, ja sitä suosittelen muillekin. Mulla menee 200 gramman purkki kuukaudessa. Olis pitänyt roudata Suomesta iso CocoVin purkki. Täältä olen löytänyt vain tuon yhden vaihtoehdon.

Sitten kääntö.

 

 

Voitelin letut ensin vuohentuorejuustolla. Joka ei muuten juurikaan maistu vuohenjuustolta, miksi?

 

Lihat ja sienet.

Rullalle.

 

Ääntä kohden. Tästä tuli kolme rullaa, mutta toki söin ensimmäisen jo muita paistaessa.

Pahoittelut muuten harvinaisen (inho)realistisista kuvista. En yritäkään olla ruokabloggaaja.

Mutta koska tuli tällä viikolla pari muutakin annosta kuvattua, niin tässä ne vielä.

Raakasuklaata. Mulperinmarjoilla, goji-marjoilla ja yksi versio lakritsilla, mutta siitä tuli limainen kökkö, joten ei päässyt kuvaan. Nyt mietitte, että mitä muuta nämä kaksi sitten ovat, jos ei limaisia kökköjä.

Tää oli loistava! Hampurilaiset jauhelihapihveillä ja kasviksilla. Jonkun kastikkeen olisin voinut vääntää kostukkeeksi, mutta meni hyvin alas kuivanakin. Leipien reseptinä käytin tätä: http://jookostakookosta.com/2014/01/01/kookossampylat/