Treenikuulumisia

Treenikuulumisiksi lasketaan uusien treenivaatteiden ostaminen. En meinannut osata päättää seuraavien asujen välillä.

(mulla ei oo mitään hajua mihin kuulus kattoa, kun ottaa itestään peilin kautta kuvan, syynä liian vähäinen kokemus aiheesta teinivuosilta)

Alemmassa kuvassa esitelty kokonaisuus Niken myymälästä mukaan lähti, vaikka näytänkin timmimmältä ylemmässä kuvassa. Pöksyt ovat mitaltaan inhoamani 3/4, mikä ei kuvasta tosin näy, mutta päätin antaa mitalle uuden mahdollisuuden. Treenikuulumisiin laskettakoon myös kämppikseni Fabion toissailtana antama kommentti illallispöydässä: ”Sun hartiat on levinny. Sun pitää nyt oikeesti varoa, ettet menetä feminiinisyyttäsi.” Huvittavinta on se, että Fabio oli täysin vakavissaan. Seurasi pitkä väittelynomainen keskustelu aiheesta naisten hartioiden hallitsematon ylikasvu ja toiminnallisen harjoittelun tärkeimmät tavoitteet (ei, se ei ole iso näkyvä lihas paikassa x).

Treenirintamalla eli toisin sanoen CrossFitissa muuten pyyhkii ihan hienosti. Eilen rokkasin 17 minuutin kahvakuulatreenissä niin, että miehistä otettiin mittaa. Ei ollut taaskaan muita naisia paikalla illan viimeisellä tunnilla. Maanantaina voitin suuren pelkoni, ja seisoin muutaman sekunnin käsilläni. Onnistumiseen vaikutti valmentajan rauhoittava hokeminen: ”Non avere paura. Sono qua. Älä pelkää. Olen tässä.”, ja hieman hänen auttavat kätensä myös. Onnistumisen jälkeen heitettiin yläfemmat. Toki myöhemmin wodissa käsiseisonta olisi pitänyt tehdä viisi kertaa uudestaan aina minuutin ajan, mutta siinä vaiheessa yrityskin laskettiin.

Tällaista tämä on. Kehitystä vain, ei mitään takapakkeja. Alkukankeus, joka oli lähinnä epävarmuutta ja huonoa itseluottamusta, on kaikonnut, ja tunnen kulkevani ihan muun jengin mukana. Ensimmäisten viikkojen ajan olin aina kaikkein huonoin taululle julkiseksi kirjoitettavissa tuloksissa, mutta kertaakaan en sitä porannut. Toissailtana kerroin koko liikunnallisen tarinani (löytyy vanhasta blogistani HopHopista) kotimatkalla treenikaverilleni, joka sen kuultuaan kehui taitojani ja sitä kuinka teen juttuja, joihin ei moni tyttö pystyisi. Tää kaveri taitaa tosin yrittää iskeä mua, mut ihan sama.

I bought new training clothes (the grey set) as the old ones are always in the washing machine. I’m going to keep training CrossFit even if (and because of?) my house mate told me my shoulders are getting wider. He thinks I may loose my femininity… Luckily CrossFit is not about the shape of your body but about what you can do with it.

Kettlebells I rock, in handstand I suck, but at least I managed to do it for the first time for a few seconds. Thanks to the awesome trainer who kept saying ”Non avere paura. Sono qua. Don’t be afraid. I’m here.” It was a high-five time after that. In the WOD I should’ve done it 5 more times for one minute each but trying was hard enough.