Vuorta ylös alas
Alppireissulla kävin kämppiksen isän kaa laskettelemassa. Angelo oli ihan paras lasketteluope! Ensin oltiin pienessä 400 metrin mäessä lasten seassa, mutta lopulta kyllästyin, kun koin olevani jo niin hyvä, ja halusin kokeilla jotain muuta rinnettä. Se ”joku muu” oli yli kilometrin korkeudessa koko laskettelukeskuksen huipulla. Uhkarohkeus iski, ja päätimme lasketella autolle asti, noin kymmenen kilometriä. Välillä oli tasooni (ennen tätä noin kolme kertaa Sastamalan Ellivuorella lasketellut) nähden vaikeita rinteitä, mutta en kaatunut kertaakaan. Valitettavasti pari kilometriä ennen maalia yksi rinne oli suljettu, enkä halunnut riskeerata menemällä omia reittejä. Mentiin hissillä takaisin ylös, jossa kippasin sukseni Angelolle, joka lasketteli autolle sukseni olallaan, ja minä menin hissillä alas. Voi pojat, se oli hyvä idea. 20 minuuttia sain vain istua ja katsella maisemia. Tällaiselle ajoittain korkeanpaikankammosta kärsivälle meno oli aika kutkuttavaa, mutta samalla jotain niin upeaa, ettei oikein sanoja löydy.
Milanolaiset ovat kiireistä ja töissä raatavaa väkeä, mutta vapaa-ajastaan he osaavat nauttia. Milanosta on matkaa kaksi tuntia vuorille ja kaksi tuntia merelle, joten suurkaupungin sijainti on sikäli ihanteellinen. Kämppiksen perheellä on myös merenrantakämppä, jonne varmaan kutsu käy myöhemmin keväällä. Älyttömän vieraanvaraisia he myös ovat.
Kylä, jossa olin, on nimeltään Piode, ja sen naapurikylä tai pikkukaupunki on Scopello, jossa Mera Ski -laskettelukeskus sijaitsee. En ole muualla Alpeilla käynyt, joten vertailukohtaa minulla ei ole, mutta en keksi yhtään syytä, miksi en suosittelisi paikkaa. Paikka on Sesia-joen varrella, ja ihan lähellä on Alagnan isot laskettelumestat.
Nyt pitää palata lomamuisteloista takaisin suunnittelemaan mallistoa Milanossa pyöräileville kaupunkilaisille. Mielenkiintoinen tehtävä, mutta inspiraatio odottaa vielä iskuaan.
Mera Ski in Scopello, my first experience of skiing somewhere else than in a tiny Finnish skiing centre. What a day and what a view. I had the greatest teacher ever, housemate’s father Angelo. We were supposed to ski from top of the mountain to the car but unfortunately one pist at the end was closed. Luckily, we went back up and I took the ski lift and relaxed 20 minutes. Well, relaxing or not (I’m a bit scared of hights) it was amazing.