13 kuukautta
Tervetuloa kuukausikatsauksen pariin. Mihin viimeinen kuukausi oikein vilahti? Olen moneen otteeseen ollut kirjoittamassa muistiinpanoja 1-vuotiaasta, mutta kirjoitetaan nyt sitten 13 kuukautta vanhasta veijarista.
Tällä viikolla suuhun ilmestyi kolme hammasta lisää ja neljäs on juuri puhkeamassa. Nämä olivat ensimmäiset hampaat, jotka puhkesivat ilman kuumetta ja flunssaa. Nyt purukalustoon kuuluu siis lähes 12 hammasta.
Ruoka maistuu. Poika syö oikeastaan täysin samaa ruokaa kuin me vanhemmat. Ruokajuomana hän juo maitoa ja muuten vettä. Ateriarytmi on viisi kertaa päivässä: aamuin ja illoin puuroa, kaksi lämmintä ruokaa ja yksi välipala. Joskus tulee annettua myös pientä naposteltavaa näiden välissä, kuten juustoa tai hedelmäpaloja.
Poika rakastaa sottaamista. Hän esimerkiksi kaataa juomat lattialle tai pöydälle ja sen jälkeen sukeltaa lätäkköön. Hän sylkee ruoat suustaan ja maalaa ruoalla valkoiselle pöydälle uuden ilmeen. Hän tyhjentää korit, laatikot, kaapit – kaiken – lattialle.
Hän on nopea kuin salama.
Kävelyaskelia hän on ottanut ilman tukea meidän nähden enintään kolme. Sormesta kiinni pitämällä kävely sujuu hyvin, mutta vauhti muistuttaa enemmän juoksua.
Poika on äärettömän kiinnostunut kaikesta. Hän osoittaa sormellaan lähes kaikkea ja sanoo ”kato”. Hän kulkee perässä kun leikataan ruohoa, imuroidaan tai laitetaan ruokaa. Hänkin haluaa osallistua ja kokeilla.
Tällä hetkellä hän kuljettaa mukanaan tiettyä tavaraa pitkin päivää. Tänään se on ollut peitto ja joinakin päivinä mm. Haisuli-hammastahna, muusikauha, pupu-pehmot, hiusharja, puhdas vaippa… Hän ei luovu tavarastaan ilman taistelua. Niinpä poika oli tällä viikolla viettänyt päivää isänsä kanssa kaupungilla minun hiusharja kädessään.
Pieni on todella kiinnostunut kirjoista, edelleen. Eläinkirjat ovat parhaita.
Hän rakastaa musiikkia. Tanssiliikkeet alkavat jo kännykän soittoääneen soidessa. Parasta musiikkia on isän kuuntelema House-musiikki ja äidin laulama Hämä-hämähäkki. Poika myös laulaa mukana.
Sanavarasto on kertynyt jonkin verran. Nyt selkeitä sanoja ovat ainakin: äiti, isi, kato, ukki, hei hei, jee jee. Muumit ovat ”paapa paapa”, koira on ”ko”, lamppu on ”pu”. Hän yrittää toistaa sanoja ja sanookin yleensä ensimmäisen tai viimeisen tavun.
Hän ymmärtää paljon enemmän kuin voisin kuvitella – kokonaisia lauseita ja toimintatapoja. Kun esimerkiksi työaamuna suljen kotona minkä tahansa oven, hän heiluttaa. Hän nimittäin tietää, että pian äiti lähtee.
Kieltäessä hän yltyy tekemään asian kahta kauheammin pienen naurun kera. Poika lähtee hyvissä ajoin karkuun, jos on ottanut esimerkiksi luvattoman esineen. Hän sanoo ”ei ei” ja heiluttaa samalla päätään, kun tekee jotain kiellettyä.
Poika rakastaa vettä ja kylpemistä. Luonnonvesissä ei ole vielä kylvetty.
Omassa pihassa pieni tykkää keinua sekä tutkia kaikenlaisia kasveja ja kiviä. Hiekkalaatikko on parhaillaan työn alla.
Hän on hyvin empaattinen. Poika esimerkiksi nauraa tekonaurua, jos joku vieraampi yrittää kovasti naurattaa. Sydämestä lähtevä nauru saa joskus kyyneleet äidin silmiin, sillä nauru on niin hersyvä ja sitä kuulee paljon.
Kamalinta on vaipanvaihto. Hän ei halua pysyä hetkeäkään paikallaan.
Hän osoittaa kovasti hellyyttä. Suukottelee ja halailee, joskus vähän liiankin rajusti.
Päiväunet vaihtuivat yksiin jo töihin palattuani. Uni rytmi on suurin piirtein seuraavanlainen: herätys klo 7-8, päiväunet 11-14, yöunille 20.30. Pieniä vaihteluita on aamuheräämisissä ja päiväunissa, mutta yöunille hän sammuu lähes poikkeuksetta puoli yhdeksältä. Yöherätyksiä on edelleen, joskus enemmän ja joskus väemmän. Lähes joka aamu hän herää välistämme, sillä me vanhemmat luovutamme öisissä rauhoitteluissa liian helposti. Tiedämme, että hän nukahtaa heti viereemme, joten helppous ja väsymys vievät voiton.
Poikaa hoidetaan kotona, sillä mieheni on hoitovapaalla. Itse käyn töissä arkisin ja teen täyttä työviikkoa virka-ajan puitteissa.
Poika on kaiken kaikkiaan hyvin rauhallinen persoona, joka viihtyy hyvin kenen kanssa tahansa.
