2,5-vuotiaan lapsen suusta kuultua

Meidän 2,5-vuotias on alkanut heittämään niin hyviä kommentteja, että oli ihan pakko kirjata niitä ylös. Ihmettelen joka päivä, miten noin pienellä voi olla näin hyvä tilannetaju. 

 

Puin vaatteita, jolloin poika huomasi ehkä vähän mummo-malliset pikkuhousuni:
– Äiti, onko sulla vaippa?
– Ei, nämä on äidin alushousut.
– Bokselit?

Olin monta kertaa kehottanut poikaa rauhoittumaan ja nukkumaan päiväunia:
– Nyt pitää oikeesti mennä nukkumaan, että jaksaa sitten taas leikkiä.
– Onko mulla äiti vaihtoehtoa?

Poika leikki olohuoneessa Plaston mopolla:
– Mä lähren nyt mopolla kaupungille. Hyvää viikonpäivää! Äiti hus pois, tämä on autotie. Moikka!

Keskustelimme autossa säästä:
– Äiti, onpa ulkona pimeää.

– Ei vaan valoisaa. Aurinko paistaa.

– Onpas pimeä. Iso pimeä! On!

Olin ehkä liian huolissani pojan tarpeista:
– Onko sulla nälkä tai vessahätä?
– Äiti, minulla on kaikki oikein hyvin.

Illalla, kun luulin, että lapsi on vihdoin vaipunut uneen:
– Äiti, vielä yks juttu. Mulla olis vielä yks juttu.

Poika kutsuu isäänsä ja toteaa:
– Minu pikku puudeli.

Valittelen flunssaa ja kuumeista oloani. Poika lohduttaa:
– Äiti, tule leikimään mun kanssa autoilla. Se helpottaa.

Keskustelimme tulevasta perheenlisäyksestä:
– Äidin vatsassa on vauva.
– Missä, täälläkö? Avataan se!

Kesällä superhelteiden aikaan poika ei meinannut nukkua päiväunia, vaikka oli todella väsynyt. Vein hänet sänkyyn huilaamaan ja laitoin oven raolleen. Samalla ovikello soi ja ulko-ovella seisoi lähetti tuomassa pakettia. Poika ilmoitti olemassaolostaan huutamalla:
– Auttakaa minua, auttakaa! 

<3